Jatkuva kasvatus käytännössä.

Metsälain uudistuksessa unohtui  **ihmisten ymmärryksen ja metsäsuhdenteen muuttaminen**. Pitkäaikainen metsätalouden opetus, lyhytnäköinen talousajattelu ja jopa tahallinen tiedon vääristely ovat luoneet **vääristyneen käsityksen siitä, mikä on todella kestävää metsänhoitoa**. Mutta miten tämä oppi voidaan uudistaa? Onko esimerkkejä maailmalta?   Painostamatta muuttaa  kenenkään ”tamppausta”  mutta kerron  vaihtoehtoisista menettelyistä  ja niiden eroista.  Ei tarvitse ottaa  henkilökohtaisesti.

Mistä vääristynyt metsäajattelu johtuu?
-Teollinen sellun metsätalous on pitkään korostanut **nopeaa puuntuotantoa** (esim. havupuuplantaasit), unohtaen ekologisen kestävyyden.
– Vanhentuneet opetukset (esim. ”kaikki lehtipuut ovat rikkaruohoja”) ovat juurtuneet syvälle metsänhoitokäytäntöihin.
– Massapainotteinen propaganda ilman tulosvertailua on saattanut vähätellä biodiversiteetin ja maaperän terveyden merkitystä. Tuomittiin  metsänomistajan oma tulostavoite!

Metsien kestävä käyttö vaatii ajattelutavan muutosta, jossa luonnon monimuotoisuus ja taloudellinen kannattavuus kulkevat käsi kädessä. Costa Rican ja Saksan kokemukset osoittavat, että metsien hoitoa voidaan kehittää niin, että se tuottaa pitkällä aikavälillä enemmän sekä luonnon että ihmisen hyväksi.

Costa Rica on osoittanut maailmalle mallin, jossa metsien ymmärrys on kannattavaa. Maan metsäpeite on kasvanut yli kaksinkertaiseksi kolmessa vuosikymmenessä, kun maanomistajia on palkittu ekologisista palveluista.

Valistus alkoi 1600-luvun lopun Ranskassa, teki läpimurtonsa 1730-luvulla, saavutti huippukautensa 1760-luvulla ja 1770-luvun alussa ja alkoi sen jälkeen heiketä. Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä.

”Kirjallisuus tarjosi tietoa politiikasta, taloudesta, luonnosta ja ihmisestä. Tyypillisiä arvostelun aiheita olivat yhteiskunta, yksinvaltius ja uskonto. Matkakirjallisuutta kirjoitettiin myös paljon, sillä se antoi paljon tietoa muusta maailmasta ja mahdollisti siinä sivussa oman maan epäkohtien tarkastelun.  Sensuurin takia arvostelu kätkettiin usein teksteihin, esimerkiksi satuihin, mutta sanoma tuli kuitenkin selväksi rivien välistä.”  Wikipedia. voisi olla tarpeen edelleen; Jean-Jacques Rousseau kirjoitti  Yhteiskuntasopimuksesta (1762).

PS;  Saksa – Luonnonläheinen metsänhoito**
– **Siirtyi 1990-luvulta lähtien pois monokulttuureista**.
– **Keskeinen oppi**: ”Luonto osaa paremmin” – harvennetaan, ei kaadeta kokonaisia alueita.
– **Tulos**: Metsät kestävät myrskyt ja tuholaiset paremmin.

Uutisissa kertoivat lukutaidon puutteesta, olen huomannut saman täällä. laskutaidon puutteella jopa äijät ylpeilevät, kateuskin varmaan  kalvaa.  Näkyy palautteessa miten se voi vaikuttaa kun on jumiutunut  osaamisen paljaalta aholta hakkuun jälkeen tulojen odotukseen!   Noutaja tulee  ennen  kuin ostaja ilmaantuu aukkoon.  Kannattaisi harkita, miten jatkuvan kasvatuksen myynti tuottaa jo kymmenessä vuodessa.

Jostain kumman syystä myös jatkuvan kasvatuksen tutkimus on tuottanut vertailukelpoista tutkimustietoa. Että se siitä mantrasta ja voi olla, että lähitulevaisuudessa käytännön tasolla hoitomuotoja tullaan yhdistämään. Haetaan hoitomuotoja, jotka palvelevat niin viljelytaloutta, kuin peitteistä metsänhoitoa.

Näitä aina kerjäämällä pyydetään, niin! Monen kertaisen perättömien väittämien oikaisuksi laitan jälleen  näkyviin  tuloerot.

Tuottoero 30–40 vuodessa
Aikaväli Avohakkuu              Jatkuva kasvatus      Ero
30 v           0 €                          19 200 €                 +19 200 €
40 v           0 €                          28 800 €                 +28 800 €
Miksi ero on näin suuri?
✔ Aikaraha: Jatkuva kasvatus tuottaa rahaa jo 15 vuoden päästä, jota voidaan sijoittaa uudelleen (esim. uusiin metsiin).
✔ Korkotappio: Avohakkuussa 60 vuoden odotus syö inflaation ja menetetyt sijoitustuotot.
✔ Sahapuun osuus: Molemmissa myydään arvopuuta, mutta jatkuva kasvatus tekee sen useammin.

Loppupäätelmä
30 vuodessa jatkuva kasvatus tuottaa 19 200 € enemmän kuin avohakkuu (joka ei ole vielä tuottanut mitään).

40 vuodessa ero on lähes 30 000 € hehtaarilla.

Reaalimaailmassa ero on vielä suurempi, koska jatkuvasta kasvatuksessa saadut rahat voidaan käyttää uusiin metsiin tai sijoituksiin  vaikka korkoa korolle!

Yksinkertaisesti sanottuna:
”Jatkuva kasvatus tuo rahaa taskuun jo parinkymmenen vuoden päästä – avohakkuussa odotat yhä ensimmäisiä eurojasi 60-vuotiaaksi asti.”

Näillä luvuilla valinta on selvä: jos haluat lyhyemmällä aikavälillä tuottoa, jatkuva kasvatus on ainoa järkevä vaihtoehto.  Tiedon saa käymällä kirjastossa josta pyytää sopivat kirjat ja lukee ohjeet!