Jatkuva kasvatus käytännössä.

Ei talousmetsään haluta häiriöitä vaan uhanalaisille eliöille elinpaikkoja ja siksi metsänhoidossa matkitaan häiriöitä. Suomestakin löytyy reheviä ja kosteita alueita esim. Vesijaon luonnonpuisto jossa ei ole tapahtunut suuria häiriöitä ehkä vuosisatoihin, on vain pieniä aukkoja ja yhden puun kuolemisia.

Sinun JK:hon kuuluu avohakkuu, edustat varmasti poikkeavaa näkemystä JK:sta. Pienaukot alkavat johtamaan JK:ssakin JK teorian mukaan koko metsän häviämiseen kun pienaukotetaan vähissä erin koko vanha metsä, sinä hoidat sen kerralla avohakkuilla. Sukkession lopussa JK on alkusysäys lopulliselle vanhan metsän tuhoutumiselle ja valopuiden täydelliselle valoasemalle: https://www.metsalehti.fi/artikkelit/tuuli-riepoi-arvoleimikon/#6dc0a90b

Metsälehdessä luki, että JK:ssa pienaukot kaipaavat tutkimusta eli tutkijat eivät tiedä mitä pienaukoissa tapahtuu. Valistunut arvaus on, että kun tuulelle ja auringon avointa pintaa on paljon lopulta, tuuli tuhoaa yhä harvemmiksi käyvät metsät ja kirjanpainajat lisääntyvät. JK:ssa varmasti tämä tuhoutuminen alkaa pienestä häiriöistä ja etenee hallitsemattomasti.

Harvennetun kuusikon ajourille koivujen kasvatus lienee typerä ajatus, JK tarvitsee pienaukkoja enemmän kuin me happea.

Eihän luonto itsessään aiheuta häiriödynamiikkaa, vaan toimii paremminkin sitä vastaan. Sen puolesta tuossa edelläkin kerrotaan. Kieltämättä luonnon vuorovaikutus on ymmärretty jollain tavalla väärin. Ajatellaan, että logistiikalla voidaan ohjata metsänhoitoa. Ja niinhän jaksottaisessa metsänhoidossa toimitaan, mutta sitä vastoin luontaisessa metsänhoidossa tulee pulmat vastaan. Eihän metsän ja taimistojen uusiutumista voi ymmärtää niin päin, että logistiikalla huolehditaan metsän ja taimistojen raivaamisesta ja metsänhoidon suosituksilla paljaan maan uudistamisesta. Tätä on pidettävä porttina luonnon häiriödynamiikalle, rakenteellisille häiriöille ja sitä tuskin voidaan perustella luonnon hoitona. Varomaton toiminta lisää tietenkin metsän tuhoja ja vaatimus puuhuollon ja metsänhoidon järjestämisestä. Parempaan pitäisi pystyä?

Ja puut eivät kuole itsestään, siellä missä ne ei pala tai tuuli kaada niin niiden täytyy kuolla lahoamiseen eai hyönteisiin. Lahoaminen alkaa kun iso puu kaatuu pienten puiden päälle vaurioittaen niitä. Isojen puiden aiheuttamat vauriot pieniin puihin ylläpitää kasvua ja kuolemista. Ennakkoraivauksilla näkee miten ison puu  aiheuttamat vaurioit ovat tehneet pienten puiden terveydelle. Kuusten evoluutio on sellainen, että ne sietää lahoa niin, että ne pääsevät siementämään ja parhaimman kasvun alkaessa pystyvät tartuttamaan männyt ja saamaan valon. Johonkinhan niiden mäntyjen on kuoltava tai ne olisi ikuisia. JK nimenomaan matkii luonnon uusiutumista lahottimisen kautta. Jaksollinen matkki taas tuuli tai tulipalo tuhoa ja siellä kasvatetaan puut nopeasti ja häiriöttömästi, että taimet ei saa (hyödyllistä) tuhoa koska se on yksi luonnon keinoista uudistaa.

Pienaukot mitä tulee JK metsiin on vasta alku suuremmille aukoille. Pienaukonlaidasta alkaa tuuli kaatamaan ja lopulta on jäljellä vain pieniä saarekkeita vanhaa metsää. Tuulinja hyönteiset viimeistelevät tuhon. JK:ssa ei voidaan enää hallita tätä luonkollista metsän tuhoutiäumismekanismia kun tuho alkaa leviämään pienaukosta.

Jaksollinen metsä kasvaa terveenä alusta loppuun ennenkuin luonnolliset mekanismit tuhoavat metsän koska mikä kasvaa, on myös tuhouduttava. Sen takia jaksollisen metsien olematon lahotilanne ei saa palstatilaa kuten JK metsien.

Ammatti Raivooja on tarjoamassa lahoa ja hyönteistuhoja metsäsuomeen, mutta eihän se onnistu.  Toinen on jk oppi. Eihän jk tarkoita sairaita ja lahoja metsiä, ei myöskään sukkessio häiriödynamiikkaa, sellaisena kun sitä tarjoillaan. Jk metsät ovat terveitä ja ajallaan hoidettavia. Vielä joskus 60/70 luvulla, kun peitteinen metsänhoito oli hallussa, metsiä ei avattu nykyisen suosituksen mukaisilla pienaukoilla. Siihen vaadittiin uusiutuva metsä ja valmiit taimistot. Ei mitään näivetyisiä taimistoja ja tehtiin avohakkuu ja keinollinen uudistaminen, jos metsän tila sitä vaati. Tällä hetkellä peitteisen metsän uudistaminen nähdään jollain tavalla häiriödynamiikkaan rinnastettavana tai sitä kautta toteutettavana. Myös valtavina hoitorästien metsinä. Voi olla, että vaatii vähän pohtimista, mitä jatkuvaan kasvatukseen perustuva metsänhoito on?