Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 14,181 - 14,190 (kaikkiaan 14,250)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Eteläsuomalaisessa kuusikossa on suurella todennäköisyydellä myös tyvilaho.

    Perko

    Mie möin parivuotta sitten noita ”vapaina kasvaneita ”   65 vuotisia kuusija , ne  ei tienneet kai Raivoojan  kirouksesta, olivat laitanaan  yli motin puita.  Niin, että  semmoinen sekin päätelmä.  Sinne jäi  puita seuraavaan  myyntiin !  Puustoon  on nykyisin  muutoksen mahdollisuus  jolla  kaikin puolin  metsä korjaantuu.

    ”Eteläsuomalaisessa kuusikossa on suurella todennäköisyydellä myös tyvilaho.”   Jaksollisen  perintö  !!   Noista pienaukoista yli 90 % on sitä tasaikäisen  seuraavaa vaihetta  eivätkä mitenkään ole jk  systeemistä .

    mehtäukko

    ”..Mie möin parivuotta sitten noita ”vapaina kasvaneita ”   65 vuotisia kuusija..”      Mikä tae on edes esitellä yksittäisten puiden kaatoja, kun kysymyksessä on menetelmä, jossa esitetyt lukemattomat ontuvat tekemiset aiheuttavat umpikujan?

    Tämä umpikuja on johtanut kaksoset pimeyteen, jota ei voi tunnustaa.

    Ammatti Raivooja Ammatti Raivooja

    Ensimmäisiin 50 vuotta sitten istutettiin kuusikoihun tehtiin toinen harvennus. Tyvilahoa alle 1%. Taas sitte n JK-tilalla tyvilahoa oli reilusti ennakkoraivauksessa kaikessa aliskasvoksessa. Se tulee nimenomaan aliskasvokseen joka on heikossa valo ja ravinne asemassa eikä tästä varmaan kenelläkään ole epäselvyyttä, että se on JK:n ominaisuus. Minä ole nähnyt miltä näyttää rauduskoivu istutettuna JK metsässä, ei tule laadukkaampaa tukkia JK metsästä. Rauduskoivua en muista nähneeni lieneekö ikinä luonnollisina taikina muutakuin pienaukoissa. Lähinnä kuusettumiseen perustuvassa JK:ssa tulee olemaan pienaukkohakkuut täysin välttämättömiä.

    Minä veikkaan samanlaista lockdownia JK rahastoille kuin asuntorahastoille.

    Musta luontoväkikin taitaa josnsuhtautua melko realistisesti JK-n tuottoihin ja miten puhdas JK ei edistä luonnonmonimuotoisuutta. Silloin jää avovaiheen lajit pinteeseen. Sauli Valkonen ja Jovainkin on todennut, että koivu ei sovi ollenkaan JK:n. SV on todennut, että JK johtaa kuusettumiseen. Koivu tosiaan tarvitsee avovaihern kuten Jovain sano, ja sen pitää kasvaa ensimmäiset 40 vuotta täydellisessä valoasemassa sillä se ei reagoi enää harvennuksen jos on jäänyt puolivarjoon. Pienaukkohakkuut ovat elinehto, että JK:ta voisi pitää yhtä hyvänä luonnonmonimuotoisuuden kannalta ja sieltä saataisiin edes ripaus koivutukkia.

     

    Jovain Jovain

    On pitänyt hirviä vahtia taimikoilta talven aikana ja näyttää, ensimmäinen häätö alkutalvesta tehonneen, hirvet eivät ole palanneet. On mieleinen paikka hirville, vanha jk metsä, vanha kuusikko, jonka kasvatusta ei enää voinut jatkaa. Avohakattiin noin 10 ha alalta, kannon-nosto ja luontainen kylvö nostojälkeen. Nyt seuraava vaihe on ensiharvennus. Metsän tuleva käyttö antaa mahdollisuuden pitkäaikaiselle kierrätykselle. Sekametsänä ensin ensipainotteisesti koivulla noin 40-60 vuotta. Männyllä 80-120 vuotta ja lopuksi kuusella ja onnistuessaan kierrätystä voidaan jatkaa. Niin kuin aukeaksi hakatun vanhan kuusimetsän kierrätystä olisi voitu jatkaa. Pitkä jk sulku aikanaan on sen estänyt ja kasvatusta on jatkettu jaksottaisen metsänä.

    Ammatti Raivooja Ammatti Raivooja

    Jos jokainen metsähehtaari palaa ja tai kaatuu tuulessa 200 vuoden välein niin kuulostaa meloo loäuonnolliselta, että avohakkuun vaiheen jälkeen lehtipuu ja sukksession viimeisessä osassa kuusi. Jos istuttaa avohakkuun jälkeen niin on siellä viimeisessä osassa. Avohakkuun jälkeen vielä ku ojitusmätästää niin kuusen taimet jää parhaille paikoille ojien laitaan murskaantumatta sikin sokin ajelu ja kaatelun jäljiltä ja sitten tarvittaessa boorilannoitus ni varmasti päästää yli sadan vuoden avohakkuiden välillä.

    JK:ssa jostain syystä halutaan kieltää suuret häiriöt merkittävimpinpä osana havumetsävyöhekkeellä. Luodaan pelkkiä mikrohäiriöitä pienaukkohakkuulla.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Mites jos lehtipuulle ei ole pääpuulajina markkinoita, mitäs sitten tehdään? Toisaalta tyvilahot (männyn ja kuusen) ja muut tuhonaiheuttajat leviävät kohti pohjoista ja niitä vastaan suositellaan sekametsiä. Etelärannikolla tulevat jalopuut avuksi, niitähän esimerkiksi Innoforin Marcus Walsh voi hyödyntää Porvoossa.

    Ammatti Raivooja Ammatti Raivooja

    Eikös koivua voi käyttää sisätiloissa kertopuussa samalla tavalla kuin havupuita ja on lujempaakin. Kirraako hinta tai saatavuus miksi ei enempi käytetä tällä hetkellä? Eikös se yksi tehdas sulkenut ovensa materiaalipulassa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    jos jokainen metsähehtaari palaa ja tai kaatuu tuulessa 200 vuoden välein

    Käsitys luonnonmetsien sukkessiosta on ollut edellä esitetty, mutta kuva on muuttunut ja monipuolistunut tutkimuksen myötä. Minullekin opetettiin 1980-luvulla metsäopinnoissa tuo AR:n edellä kertoma malli: ensin avoalueelle tulevat valoa vaativat pioneeripuulajit eli lehtipuut ja mänty ja niiden jälkeen rehevämmille kasvupaikoille kuusi.

    Nykyään häiriö- eli uudistumisdynamiikat jaetaan (yksinkertaistaen) kolmeen: puukohtainen/pienaukko, kohortti ja iso aukko. Kohortti eli tasaikäinen ikäluokka syntyy esimerkiksi hyvänä siemenvuonna tai metsäpalon jälkeen. Lisävaihtelua tulee siitä, että luonnonmetsissä alueelle jää aina paljon puuta joko elävänä tai kuolleena. Osa uudistumisesta tulee puiden elinkaaresta ja osa erilaisista enemmän ja vähemmän satunnaisista tuhoista (sääolot, myrskyt, hyönteiset, metsäpalot…).

    Käsityksen päivitys on sikäli tärkeä, että sen johdosta myös jatkuva kasvatus voidaan nähdä luonnonmukaisena metsänkäsittelyn mallina.

    Jovain Jovain

    Suuret häiriöt kuuluvat matsänhoitoon ja mikä estää jk:ta uudistamasta avovaiheen kautta tarvittaessa. Kysymys oli nimenomaan sekametsistä, puulajien (sukkessio) normikierrätyksestä ja metsien luontaisesta uudistumisesta, myös luontaisten taimistojen uudistumisesta. Ei kuitenkaan nykysuositusten mukaisesta pienaukkohakkuusta, se on luonnon vastainen ja jää usein uudistumatta. Ei siinä auta hyvätkään siemenvuodet, jos ei uudistu ei uudistu ja uudistuminen jää usein puutteelliseksi.  Eri asia on metsän luontainen uudistuminen ja valmiit luotaisesti uudistuvat taimistot. Voidaan ja on suositeltavaa metsänhoidossa ottaa huomioon.

Esillä 10 vastausta, 14,181 - 14,190 (kaikkiaan 14,250)