Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jos katsoo metsien tilaa JK tilalla, jonka ennaraivasin niin ojat jätetään perkaamatta, jossa aliskuuset kasvavat muutenkin huonosti mäntyjen alla, kokapuolella on vaurioituneita aliskuusia, joista sahatessa löytyy paljon tyvilahoa, isot kuuset ovat palokärjen merkkaamia, ravinne-epätasapainoja ei korjata lannoituksilla, välillä on jouduttu tekemään maanmuokkausta ja tervasrosoon kuolleet ”arvokasvua” sisältävät siemenpuut eivät siemennä turpeen alta avattua savimaata jne. JK tila voikin olla aika groteski näky järkevään metsätalouteen tottuneelle.

Ei se ihan niinikkää oo. Kuusi kasvaa turpeesta ja bähäturpeisella ja alku näyttääkin harjaantumattoman silmään ihan hyvältä, 2-3 metrinen  kuusentaimikko ojitetulla turpekankaalla, mikä ettei. Mutta ojien tukkeutuessa tai ojituksen mahdottomuus notkossa lopettaa kuusten kasvun ja haihdunta isommista puista loppuu. Voin tuoda kuvia varoituskuusikosta, jossa yli 50 vuoden odottelun jälkeen päästiin ensiharvennukseen kun päältä oli otettu isot männyt. Kosteat maat ovat petollisia kokemattomille kasvattajille koska siellä se kuusen taimettuminen maahan on parasta. Esimerkkinä vaikka tuollainen kumpareessa oleva istutuskoivikko missä edellinenkin metsä oli seka-koivua. Aliskuusi ei tulekkaan enää sitten kun on Heinänen kasvillisuus ja se millo pääasiassa kuusentaimettumista on kun edellisestä metsästä siemenet varisee maahan päätehakkuun yhteydessä. Kokematon kasvattaja jälleen ihmettelee miksi koukut koivikon kuusettuva ja jotkin ei. Sillä edellisellä metsällä on niin valtava vaikutus eikä reunametsällä. Tietysti JK kasvattaja ei tätä ymmärrä.

Metsälehdessä oli, että pienaukot vaativat tutkimista, että tiedetään mitä niissä tapahtuu. Eli JK perustuu arvailuihin tällä hetkellä mutta onneksi me tiedämme kyllä Perkon kanssa mitä sontaa poenaukot aäpvat ja se johtuu mm. Siitä, että reunametsä siementävät ja taimentavat ne heikosti olipa ne mitä hyvänsä. Jopa ison kuusikon jälkeen ei välttämättä tule kuusikkoa jos maata ei muokata kuten vajaa vuosi sitten kuvaamastani pienaukosta.

Ottaisitte omavalvonnan käyttöön noissa jutuissanne. Mikä niissä liittyy eri-ikäiseen jatkuvaan kasvatukseen?  Selitätte  ihan muita tuhoalueita.  Avatkaa ihka oman sivu noille jutuillenne.  Tehkää sinne niistä yli kymmenen vuotta sitten  hylätyistä aukoista ja taimikoista  selvitys.

10 vuotine tyvilaho !  mistä se  on koivikkoon tullut?

JK jäljittelee sademetsän toimintaa mutta metsä ei täällä uudistu tietenkään samalla tavalla.

Kuules Perko, miksi kiukuttelet? Luulisi, että saisit hyvää tietoa havainnoistani vai tiedätkö ketään muuta joka olisi raivannut JK tiloja kymmeniä hehtaareja viime aikoina? Virallisessa totuudessa JK:ssa ei ole raivauksia joten varmasti harvinaista herkkua.

Vaikka ennakkokäsitykset oli, että tyvilahoa varmasti on, niin sen kokonaisvaltaisuus ja jatkuva läsnäolo yllätti kyllä, miten se voi olla niin kokonaisvaltaisesti kaikkialla. Tilalla oli myös varmasti vanhaakin JK:ta koska isoissa kuusissa oli 2 metrin kohdalla se oksa tihentymä. Pariin metriin ne kasvaa missä vaan ja sitten maa ratkaisee.

Jos ja kerta metsälehdessä kerrotaan oikein perusteellisesti jatkuvasta kasvatuksesta mutta pienaukon kohdalla lukee, että lisää tutkimuksia tarvitaan nii  kaikki muu tiedetään niin varsinkin Perkon kokemukset pienaukoista JK mestarina olisi kultaakin arvokkaampia. Niistä on ilmeisesti liian vähän tietoa. Ei kai voi olla, että tarkoitus on laittaa vaan rohkeasti mummun perintö likoon ja lähetään katsomaan mitä niissä tapahtuu?

Muista kun metsä groupin metsänhoidon päällikkö aikanaan esitelmöi koneistutuksesta useampana vuonna ennenkuin oli tohtori ja itse odotti, noni nyt se lähtee lentoon mutta johtopäätös oli aina, että lisä tutkimuksia tarvitaan. Liekki vieläkään tutkittu kannattavaksi. Nyt sama henkilö kertoo metsälehdessä, että kuusentaimikkoon kannattaa jättää siemensyntyistä koivua. Noh, minä en ainakaan siitä kaipaa yhtään lisätutkimusta.