Jatkuva kasvatus käytännössä.

Voihan sitä metsänkasvatusta häiriköidä vaikka jaksottaisella metsänkasvatuksella ja väittää, että jaksottainen metsänkasvatus on parasta jatkuvaa kasvatusta. Voihan sen näinkin ilmaista, siinä vaan unohtuu muutama lähtökohta. Jaksottaisen luontaista metsänhoitoa tarkoittavat kohdat (kriteerit), eivät vielä tarkoita jatkuvaa kasvatusta. Visan luontainen, vastaan viljely, on tyhjää puhetta siinä mielessä, mutta toisaalta on myös arvokasta puhetta. Hoitomuotoja yhdistelemällä voidaan päästä hyvään lopputulokseen.

Jovain, muistathan että luontainen uudistaminen on käytössä myös jaksollisessa mallissa. Jokainen voi vapaasti yhdistellä malleja omassa metsälössään, vaikka samalla kuviolla yhtä aikaa tai peräkkäin. Yleisesti näyttää kuitenkin olevan (inventointien ja tutkimusten perusteella) niin, että kalliimpi tapa uudistaa eli viljely on varmempi tapa.

Jos luonto pyytäen tai pyytämättä tarjoaa edellytykset jatkuvaan kasvatukseen, ne voi hyödyntää ja nauttia hetken aikaa hyvää arvokasvua. Samalla tuottaa ehkä muita hyötyjä enemmän, kuten peitteistä metsäympäristöä ja vesistöjen suojelua. Nyt vaikuttaa suuntaus olevan että näitä toimintoja pyydetään tuottamaan enemmän.

Monimuotoisuus ja hyödyt ovat suurimmat, mikäli kaikkia metsänomistajia ei pakoteta liian tarkalla sääntelyllä samaan muottiin. Joukkoon mahtuu myös jokunen suurempi avohakkuu, kunhan ne eivät ole maiseman vallitseva piirre.

Windows95man: No rules!

Nythän sinä jovain kritisoit omia kirjoituksiasi vastaan.

Hyvä perko. 😀

Tyhjää puhetta siinä mielessä, että eihän jatkuva kasvatus ole tarkoitettu; ”nauttia ketken aikaa hyvästä arvokasvusta”, tai saattaa Suomen metsät taantumaan. Hoitomuoto on tarkoitettu pysyväksi ja pitkäaikaiseksi hoitomuodoksi talousmetsissä. Ei myöskään suojelun ja ympäristön nimissä toteutettavaksi. Sisäpiirin valitus tuntuu jatkuvan ja kohdistuu jatkuvan kasvatuksen talouskäytön rajoittamiseen.