› Keskustelut › Metsänhoito › Jatkuva kasvatus käytännössä.

  • Tämä aihe sisältää 14,028 vastausta, 137 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 9 minuuttia sitten Perko toimesta.
Esillä 10 vastausta, 13,941 - 13,950 (kaikkiaan 14,028)
1 2 3 … 1 394 1 395 1 396 … 1 401 1 402 1 403

  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Lähetetty: 15.2.2021, 16:53

    Merkitty: 

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

    Tekijä
    Berza
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Kalle Kehveli Kalle Kehveli 20.3.2025, 12:28

    Monesti olen pohtinut, jos kalkitus parantaa pelloilla ravinteiden imeytymistä. Miksi se ei tee samaa metsissä? Epäilen tutkimusten olevan varsin pintapuolisia.

    konstapylkkerö2 20.3.2025, 12:46

    Se on ihan sama mitä epäilet. Kehotan tutustumaan metsäbiologiaan. Sieltä semmonen asia kuin pH.

    Kalle Kehveli Kalle Kehveli 20.3.2025, 12:56

    Se on ihan sama mitä epäilet. Kehotan tutustumaan metsäbiologiaan. Sieltä semmonen asia kuin pH.

    Juu, on luettu, mutta kaikki luettu ei ole totta!

    mehtäukko 20.3.2025, 13:13

    On riittävän totta, että sen pohjilta puun kasvatus onnistuu. Ja se riittääkin. Kun pelloilta kerätään sato vuosittain ja tappiinsa, kyllähän happamuus eri tavalla muuttuu.

    Perko 20.3.2025, 13:19

    Ukon -lista ;  Niin, Ukon-lista kasvaa vuosi vuodelta, ja eläkeläiskuski peilikuvastaan näkee jo vähän enemmän kuin vain omat tekonsa. Mutta eikö se olekin niin, että menneisyyden virheistä oppii – tai ainakin pitäisi oppia? Vaikka 50-60 vuoden takaiset ojitustyöt ja rehevien maiden räkämänniköt saavatkin nykyajan vihreät joukot valittamaan, niin eikö olisi aika keskittyä siihen, miten näitä virheitä korjataan eikä vain kaivella niitä yhä uudestaan?

    Metsänhoito on kehittynyt, ja nykytiedon valossa  metsänomistaja saa itse  tehdä jopa parempia päätöksiä. Mutta samalla pitää muistaa, että ne ’virheet’ tehtiin silloisella  tiedolla ja tarpeilla eikä niissä oltu ajateltu  puun myyjän etua. Ei silloin tiedetty, mitä tiedetään nyt, eikä nykyäänkään voida olla varmoja, mitä tulevaisuudessa pidetään virheinä. Ehkäpä niitä entisiä toistaen tekemiset tulevat vielä jonain päivänä Ukon-listan kupruiksi.

    Dementia hiipii, mutta ehkä se on myös varoitus siitä, että menneisyyteen takertuminen ei johda mihinkään. Parempi keskittyä siihen, mitä voidaan tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Metsänkäyttö on jatkuva oppimisprosessi. Vaikka Ukko ja kumppanit ovatkin ehtineet tehdä kaikenmoista kuprua, niin nykypäivän metsänomistajilla on edessään jonkunlainen vapaus korjata  menneisyyden virheet ja luoda kestävämpiä metsiä. Ehkäpä se on paras tapa kunnioittaa niitä, jotka ovat tehneet parhaansa silloin, kun tieto ja resurssit olivat erilaiset, eikä päättäjien rehellisyys aina ollut lain tai määräyksen peruste.

     

    Metsuri motokuski 20.3.2025, 13:28

    Perkon kirjoitus on ihan asiaa. Vielä kun lisäsi että totuutta kannattaa joskus katsoa silmiin eikä härkäpäisesti ajaa omaa akendaa sisään vaikka mitään selvää näyttöä sen hyvyydestä ei ole todistettu.

    mehtäukko 20.3.2025, 13:30

    Virheistä on aikoja sitten opittu, mutta perkolaisen itsensä kaivaminen ”kunnioittaa niitä, jotka ovat tehneet parhaansa silloin, kun tieto ja resurssit olivat erilaiset”. Sitähän nuo purkaukset ilmentävät.

    Koko näissä keskusteluissa perkolaisen älyllinen metsä-osaaminen on osoittautunut surkeaksi, lähes nollaksi. Väittää kyllä osaa, mutta perättömästi Jojon peesissä.

    Rukopiikki 20.3.2025, 13:57

    Suomen maat ovat luonnostaan happamia. Kalkkikivipitoisia seutuja on vähän ja niissä on yleensä reheviä lehtomaita.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 20.3.2025, 14:13

    Pete kertoo aiemmassa keskustelussa vuonna 2022, ja ketjussa on myös linkkejä tutkimuksiin.

    ”Happosadekeskustelun aikaan joskus 80-luvulla Metla perusti joitakin kalkituskokeita, ilmeisesti vain kivennäismaille. Parhaimmillaan kasvu ei heikentynyt, mutta keskimäärin pieneni. Kalkituksella saatiin aikaiseksi voimakkaita boorinpuutoksia, pH:n noustessa boori saatavuus heikkenee.

    Kalkista tuskin on mitään hyötyä turvemaillakaan kun fosforia ja kaliumia ei sillä saada lisättyä.”

    http://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/kalkki-metsatalouden-osana/sivu/2/

     

    Perko 20.3.2025, 16:33

     

    Totta on, kuten A J on sanonut, puutuhka on erinomainen keino hallita maaperän happamuutta ja samalla palauttaa ravinteita metsään ( sopiva annos). Puutuhka sisältää kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja muita hivenaineita, jotka ovat tärkeitä sekä puiden kasvulle että maaperän eliöille. Tuhkan käyttö ei ainoastaan tasapainota maaperän pH:ta, vaan se myös parantaa ravinteiden saatavuutta ja tukee maaperän elinvoimaisuutta.

    Maaperän terveys ja tuottavuus riippuvat suuresti siellä elävistä hyödyllisistä eliöistä ja sienirihmastoista. Nämä organismit ovat keskeisessä roolissa ravinteiden kiertokulussa, maaperän rakenteen muodostamisessa ja kasvien terveyden ylläpitämisessä. Tärkeimpiä maaperän hyödyllisiä eliöitä ovat mykorritsasienet, jotka auttavat puiden juuria imemään ravinteita; bakteerit, jotka hajottavat orgaanista ainetta; sekä lierot, hyönteiset ja sienirihmastot, jotka parantavat maaperän rakennetta ja ravinteiden saatavuutta ne myös pitävä yllä puidenvälistä viestintää!

    Yksipuolinen kuusen kuitupuuntuotanto voi hävittää merkittävän osan näistä eliöistä, mutta muutokset ovat mahdollisia. Puutuhkan käyttö happamuuden hallintaan ja ravinteiden palauttamiseen on yksi tehokas keino. Lisäksi monipuolistaminen – eri puulajien ja kasvien yhdistäminen – tukee maaperän hyödyllisten eliöiden ja sienirihmastojen elinvoimaisuutta. Näin voidaan luoda metsiä, jotka ovat sekä hyvin tuottavia että monimuotoisia, ja jotka tukevat koko ekosysteemin terveyttä ja kestävyyttä. Tämä on avain pitkän aikavälin metsänhoidon onnistumiseen.

    Olen alussa metsäasioissa. Erotan kasvavan ja tuottoa tekevän metsän  tuottamattomasta paljaasta aukosta.  Se on miusta jo melko paljon kun vertaillen tietojani  tänne kirjoittaviin häiriköiviin.

Esillä 10 vastausta, 13,941 - 13,950 (kaikkiaan 14,028)
1 2 3 … 1 394 1 395 1 396 … 1 401 1 402 1 403