Jatkuva kasvatus käytännössä.

Pylkkerö, mitään rajaa on mahdotonta vetää, kun jk:ssa sille harhapolulle lähdetään. Kysymys kuuluukin: mitä jää jäljelle?

Taimien harras vuosikymmenten odottelu suistaa omistajansa hautaan, ja syntyvä kierto-aika heinikossa ja vesakossa tamppauksineen vie perillisten leivän. No, aate oli jalo….

Kuusen kuitutuotanto on tehokas tapa hyödyntää metsiä, mutta se ei ole vaikutuksiltaan neutraali. 70 vuoden aikana kuitutuotanto voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia maaperässä, jotka vaikuttavat metsän terveyteen ja tuottavuuteen. Maaperä voi häiriintyä, happamoitua ja köyhtyä ravinteista, mikä vaatii usein monipuolisia korjausmenetelmiä. Jotta metsän kasvukyky palautuisi, tarvitaan joskus jopa uusia istutuksia ja pitkäjänteistä hoitoa.

Maaperän häiriöt ja niiden korjaaminen

Kuitutuotannon aikana maaperän rakenne muuttui, ja sen ravinteet vähenevät. Erityisesti kalsium ja magnesium kuluvat nopeasti, mikä johtaa maaperän happamoitumiseen. Happamoitunut maaperä heikentää puiden kasvua ja altistaa ne tuholaisille ja taudeille. Lisäksi maaperän tiivistyessä juurten ilman- ja veden saatavuus heikkenee, mikä hidastaa kasvua entisestään.

Korjausmenetelmät vaihtelevat maaperän tilanteen mukaan. Yleisiä menetelmiä ovat:
– **Kalkitus:** Vähentää maaperän happamuutta ja parantaa ravinteiden saatavuutta.
– **Lannoitus:** Täydentää maaperän ravinteita, kuten typpeä, fosforia ja kaliumia.
– **Maanrakeutus:** Parantaa maaperän rakennetta ja ilmankiertoa.
– **Kompensaatioistutukset:** Uusien puulajien istuttaminen monipuolistaa metsää ja parantaa sen kestävyyttä.

Metsän kasvukyvyn palauttaminen

Metsän kasvukyvyn palauttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Jos luontainen uudistuminen on heikkoa, voidaan turvautua uusiin istutuksiin. Monipuolistaminen on avainasemassa: eri puulajit, kuten lehtipuut, voivat parantaa metsän terveyttä ja vähentää tuholaisriskiä. Lisäksi kannattaa suosia paikallisesti soveltuvia puulajivalintoja, jotka sopeutuvat parhaiten alueen ilmastoon ja maaperään.

Oikea happamuus hyvälle kasvulle

Maaperän happamuus (pH) on keskeinen tekijä puiden kasvulle. Jokaisella puulajilla on oma optimaalinen pH-alue, jossa ne pärjäävät parhaiten. Yleisesti ottaen suotuisat pH-arvot eri puulajeille ovat:
– **Kuusi:** pH 4,5–6,0
– **Mänty:** pH 4,0–5,5
– **Koivu:** pH 5,0–6,5
– **Lehtipuut (esim. tammi, pyökki):** pH 5,5–7,0

Kalkituksen avulla maaperän pH:ta voidaan säätää sopivalle tasolle, mikä edistää ravinteiden saatavuutta ja puiden kasvua. On kuitenkin tärkeää välttää liiallinen kalkitus, sillä se voi johtaa ravinteiden sidontaan ja kasvun hidastumiseen.
Kenen kuuluu korvata turmelus?

Pakotetun kuusen kuitutuotannon jälkien korjaaminen on hankalaa ja kallista, mutta mahdollista. Oikein toteutettujen korjausmenetelmien avulla maaperän terveys ja metsän kasvukyky voidaan palauttaa. Tärkeintä on toimia kestävästi: monipuolistaa metsää, parantaa maaperän rakennetta ja varmistaa ravinteiden riittävyys. Näin yksityismetsänomistajat voivat varmistaa metsiensä pitkän aikavälin tuottavuuden ja kestävyyden.  (lähde; lainaus käsikirjoituksesta SRP)

Perkon jutussa ihmettelin metsien kalkituksen ylistämistä. Minulla on se tieto, että varsinkin kuusikon kalkitus on haitallista. Sekä kasvulle, että maaperälle. Luke lla/ jukuri on tutkimuksia, hakusana ”metsän kalkitus”.

Pakotettu aukkojakso 70 vuotta eikä ollut sallittua jatkuvalle kasvatukselle.  Korjuukoneiden (moton)  käytön  kyky oli myös heikkoa; ”ei saa millään niitä puita mehästä pois”, näin kertoo itse eläkeläis kuski.

Noin tuosta kalkituksesta sanotaan, pitää  olla rajansa kaikessa, vaikka kuusen istutuksestakin,  olis pitänyt olla tolkku myös lehtipuiden hävityksessä!

Miksi sembramänty uudistuu niin hyvin tiheänkin männikön alle. Ja kasvavat varjostuksessa pitkää vuosikasvua ja kohtuu rotevaa vartta.