Jatkuva kasvatus käytännössä.

Lukaisin taas aiheesta pitkästä aikaa sivun n:o 1 ja n:o 1343. Ei mitään uutta keväisen auringon alla. Samaa inttämistä sivusta toiseen.

Professori E Tomppo toteaa, että jatkuva poimintahakkuu laskee metsikön kasvua 20-30 % jos sitä jatketaan pitkän aikaa. Jaksollisessa avoin vaihe jää lyhyeksi.

Kun kasvu romahtaa lopulta kolmannekseen, mistä sinä Jojo horiset koplata ”jk:n moninkertaisen tuoton ja eurotuottoina vielä enemmän…” ?

Eikö inttämisen ja ymmärtämättömyyden syy erotu noissa kahdessa lausekokonaisuudessa: on aivan luonnollista seurausta tajuta puustossa se, ja prof.Tomppo kirjoittaa, että kasvu tyrehtyy.

Mutta kaksosethan sotkevat vaan pohjaan palanutta puuroaan vimmatusti.

Vastaan kysymyksiin:

– Metsäni ovat noin 60km Napapiirin alapuolella. Korkeus merenpinnasta noin 50m. Käytännössä olemme alueella, joka juuri nyt hyötyy ilmaston lämpenemisestä. Metsä ei tietenkään heti reagoi asiaan, vaan genetiikallakin taitaa olla osansa. Käytännössä metsätilojen keskikasvut ovat metsämaalle 3-4 m3/ha/vuosi. Parhaat kuvioni kuitenkin kasvavat juuri nyt jopa 10 m3/ha/vuosi.

– Ruotsissa on päätehakkuulle suojaikä. Se riippuu millä leveysasteella metsä on. Täällä se taitaa olla noin 90 vuotta. Metsätaloussuunnitelmassani on 82 -vuotias kuvio, hyvällä kasvupaikalla. Se ei ole papereiden mukaan vielä saavuttanut suojaikää. Yläharvennusta ei ole kielletty, mutta puunostaja meni hiljaiseksi, kun otin asian esille.

– On erittäin hyvä, mikäli väittämäni ”JK:n taantumisesta” on väärä. Varmaan tulen joihinkin kuvioihini soveltamaan JK:ta. Mielipiteeni kuitenkin on, että riski ”käänteiselle rodunjalostukselle” on suuri. Istutettavat taimet ovat hyvää ainesta, ja kasvavat varmasti nopeampaa kuin luontaiset. Vallankin, jos siemenpuiksi on jäänyt kehnoja yksilöitä.

– Metsänhoidon suositukset ja käytännöt muuttuvat koko ajan. Ja näin pitääkin olla. Perspektiivia antanee se, että alueellamme ei olla vielä ehditty päätehakkaamaan nykyisen, jaksollisen kasvatuksen satoa. Eli syklit ovat pitkiä. Emme voi tietää, minkälaista puuta arvostetaan 50 -vuoden kuluttua. Mutta juuri nyt on sellainen tilanne, että laiska metsänhoitaja on saattanut (tuurilla) tehdä jopa optimaalisen metsänuudistuksen 1990 -luvulla, jos ei ole tehnyt avohakkuun jälkeen yhtään mitään. Luontainen koivikko on voinut antaa ihan hyvän kuutiomäärän, ja näillä energiapuun hinnoilla voi lopputulos voittaa koulukirjan mukaisesti hoidetun metsän. Mutta tämä on erityisesti tuurin ansiota, sillä aikaisemmilla energianpuun hinnoilla olisi tilanne tietysti ihan toinen.

– Metsän uudistamisen ja hoitamisen hinnoittelu on tietysti moniselkoinen juttu. Itse olen juuri nyt tykästynyt raivuuhommiin, joten sille en laske hintaa. Aikaisemmassa laskelmassani laskin kuitenkin varhaisperkuulle 200€/ha ja taimikonhoidolle 400€/ha. Lisäksi tietysti muokkaus, jolle laitoin 300€/ha ja istutukselle 800€/ha. Näistä ja 4%:n korostoa tulee noin 7000€/ha, kun ajaksi otetaan 40 vuotta. Näitähän voi tietty pyöritellä miten haluaa. On kuitenkin selvää, että pohjoisessa laskelmien lopputulokset ja johtopäätökset ovat erit kuin etelässä.

40-vuotias metsä melkein napapiirillä ei ehkä ole vielä arvoltaan 7000 e/ha, mutta arvokasvu on jo hyvä ja kiihtyy, kun tukkia alkaa kertyä.

Jotenkin edelleen ihmettelen noita Rippen metsien hidasta kasvua, kun vertaa niitä vaikkapa Osaran aukeiden uudistamisten jälkeisiin kehityksiin Ymmärtääkseni ko. alueet ovat lisäksi huomattavasti korkeammalla merenpinnasta verrattuna Rippen metsiin?