Jatkuva kasvatus käytännössä.

Puunmyyjien on tärkeää olla tietoisia kaikista hinnoitteluun liittyvistä tekijöistä ja olla aktiivisia neuvotteluissa, jotta he eivät joudu epäsuotuisaan asemaan. Nöyryys ja alistuminen eivät useinkaan ole hyviä strategioita liiketoiminnassa, ja puunmyyjien on puolustettava etujaan sekä ymmärtää omaa markkina-asemaansa.  Puunmyyjät   kantavat pitkäaikaisen vastuun  tuotannossa valvonnanalla joten ei ole mitään perusteita peittelyyn  ja jokaisen kohdan avoimeen hinnoitteluun.   Metsänomistajien on avattava silmät!   Emme elä enää kehitysmaakulttuurissa.

Millä tavalla Perko olet toiminut kilpailutuksissa ja puunmyyntineuvotteluissa? Miten olet saanut hoidettua puukaupat onnistuneesti parhailla mahdollisilla hinnoilla maaliin?

Mitä, ”jos metsäyhtiö maksaa päätehakkuun hinnan niin yhtiö ottaa silloin kontolleen korkeamman korjuukulun”. Mitä ottaa kontolleen korkeamman korjuukulun? Eihän jk metsät ole harvennusmetsiä tai että jk hakkuut olisivat harvennushakkuita. On uskaliasta linkittää jk hakkuut 2.luokan harvennushakkuisiin. (Avohakkuissakin toinen puoli hakataan kuitua). Jk hakkuut eivät ole rinnastettavia jaksottaisen hakkuisiin, jk hakkuut eivät ole  kuituhakkuita, ei rinnastettavia senkään puolesta, että myös jaksottaisen hakkuissa on varottava jäävää puustoa. Vapaa luokitus ja vaihtoehtoiset kauppatavat on vaihtoehto sekin.

Jk-hakkuun vertailukohta on varttuneen metsän yläharvennus eikä avohakkuu. Kuitupuu sijaitsee jaksollisen mallin avohakkuussa tukkipuun latvapäässä, puut kaadetaan kohti aukkoa ja ei ole alikasvosta jota pitää varoa.

Vaikka poimintahakkuussa poistettaisiin pääasiassa isoja tukkipuita, ajourat on avattava. Jääviä puita ja mahdollisia taimiryhmiä on varottava. Vaikka huolellinen omistaja valmistelisi hakkuun niin että harventaa nuoret metsät (kuitupuut) ja avaa ajourat etukäteen, leimikkoon jää silti hakkuuta hidastavia eli korjuukustannusta nostavia tekijöitä.

Huonotuottoiset aukotkin taitaa olla pääasiassa jk-metsiköissä eikä avohakkuilla, kuten Perko arvelee.

Kantohinnan erosta saa parhaan käsityksen, kun kysyy leimikostaan kaksi tarjousta: avohakkuuna ja poimintahakkuuna.

Jovain: ”Avohakkuissakin toinen puoli hakataan kuitua”

Surkeata on Jovainin metsätalous! 95 – 75 välillä on meillä kaikkien päätehakkuiden tukkiprosentit olleet. Kuusikoissa  parhaat ja  koivikoissa huonoimmat.