Paljaaksihakkuu hävittää  jatkuvuuden!    Sopivankokoisilla  puilla  tuotavuus säilyy  hyvinkin harvalla  asetuksella eikä tarvitse kärvistellä vuosikymmeniä.   Se  tilanne pitää opiskella jos ei ole  aiempaa tietoa.

Omissa kokemuksissa jk:sta taimettumisen merkkejä pitäisi olla jotta olisi järkevää yrittää jk:ta, tämäkin ainoastaan kuusimailla. Juuri keväällä uudistin yhden erirakenteisuutta sisältävän jk kokeilusa olleen rehevän muutaman hehtaarin kuvion. Taimettumista ei ollut ennen jk hakkuuta eikä taimia tullut hakkuun jälkeenkään vaikka jo vuosia odotellut, ainoastaan heinää. Minusta tuntui että pohja on tuottamaton kun tuulet kaateli pystyyn jääneitä puita. Nyt kun puunhinnat olivat korkealla niin hakkuutin kuvion nurin ja istutin kuusen sekö jätin joitakin rauduksia siementämään koivua sekaan.

Kysyin taimettumisesta paripäivää sitten aiheen oheiskeskustelussa ( aukon tuottom.) Otetaan uusiksi kun en saanut härnättyä ketään vastaamaan. Ison savotan tienvarteen metsän puolelle hakattu purkulaani on turkkinaan männyntainta. Laanin koko vastaa mielestäni hyvinkin pienaukkoa. Samoin on taimettunut laaniin tuova kokoojaura ja hyvin myös harvennusurat. Onko nuo luvatta syntyneet männyntaimet syytä raivata nurin, kun ne tai niiden emopuut ovat kuulemma todennäköisesti saastuneet tyvitervastaudilla. Tällainen epäilys kyti monen keskustelijan kommenteissa. Luvatta syntyneet kuuset ovat maannouseman, männyt tyvitervastaudin saastuttamia.

Toinen esimerkki. Turvetuottaja osti aikoinaan sopivan suon pahantekoonsa. Rajat vedettiin lohkomisessa mahdollisimman suoraan, oikoivat paikoin kivennäismaillekin. Erään tällaisen kivennäismaasoiron reunaan rakennettiin hyvin kantava tie aumoille. Kovan maan ja suon reunassa oli iso lähde ja tervaleppäkorpi. Lähde jäi tien alle, tervalepistä suurin osa kaadettiin. Tuotannon loputtua kivennäismaasoirot hakattiin energiapuuksi. Jäljelle jääneistä tervlepistä jäi yksi leppäkelo pystyyn. Turvetuotannossa ollut suo on tuossa kohtaa tietenkin hyvin rehevää. Nyt laitimmaisille saroille on syntynyt ylitiheä kuusen ja männyn taimikko, luvatta. Onko noilla taimilla sama kohtalo kuin ensimmäisessä esimerkissä.

”Härillä ajajan ” mitat  ja opit  supistuu  mitä  ovat  nähneet  ja hirvijahdissa kuulleet.    Äskeiset  kirjoittajat  eivät ole vielä olleet  jk  metsässä  saattavat, että he  joskus tulevaisuudessa sen näkevät kun  eksyvät aukon ulkopuolelle.  ”Taimettumista ei ollut ennen jk hakkuuta ”,  Missä   semmoinen hakkuu on ollut ?

Tarkoitin metaforana  ken härjillä ajaa  ….   en Nostokoukkua.