Niin kyllä välttäis’ , en ole ollut  autoista vuosiin kiinnostunut.   Hyvänkelin  ajoon on diplomatist mallisto ja  Nippon  hienous arkeen, niillä pitää  liikkua kylillä ja  Range roverilla plantaasit kirrellä.   Jatkuvalla Puun Myynnillä  saa rahhaa jolla voi ostaa bensaa.

Voihan metsänhoitoa mielikuvitustuotteena ajatella näinkin. Jk metsän kasvu ja tuotto ovat puolta vähemmän, vaikka tuottavat puustopääomat ovat samaa suoruusluokkaa. Tai vuosikymmeniä vanhojen kuusen hattaroiden, jotka joskus ennakkoraivaukselta ovat säästyneet, pitäisi tuottaa samat, minkä jaksottainen metsänhoito tuottaa.  Ainakin hyvien tarinoiden kerronnassa kunnostaudutaan, onhan arvonsa niilläkin?

Kirjoitin muutama päivä sitten yläharvennuksesta esimerkin. Eli että poistetaanko tuossa valintatilanteessa tuo pikkutukki vai kahden tukin puu.

Tähän AJ kommentoi: ”Maksimoidaan siis vaikka sijoitetun pääoman tuottoa.”

No ei maksimoida, vaan maksimoidaan nettotuoton nykyarvoa. Kun tähän nettotuoton nykyarvon laskentaan laitetaan koroksi nolla, niin tulokseksi saadaan puuntuotoksen maksimointi eli tuo maapohjan tuottomahdollisuuden täysi hyödyntäminen.

Eli nettotuoton nykyarvoa me tavoittelemme. Näkemyserot johtuvat siitä, kuinka metsänomistaja suhtautuu tähän korkoon eli tuottovaatimukseen.

Jos koroksi eli tuottovaatimukseksi laitetaan 0%, niin valintatilanteessa kaadamme pikkutukin. Jos taas tuottovaatimus on 3%, niin kaadamme kahden tukin puun.

Kun metsänomistajat ovat taloudenpidossa, riskinsietokyvyussä jne. kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin ehdotonta totuutta ei ole. Vielä kun pieni pieni pieni  osa metsänomistajista on edes jotenkin sisäistänyt tämän NNA:n, niin tällainen huvittavakin keskustelu on ymmärrettävää.

Voi maksimoida mitä itse kukin haluaa. Toki nna on siitä hyvä muuttuja että se huomioi tulon saamiseen kuluvan ajan. Tarkastelussa jk saa etua siitä että seuraava tulo on lähellä, jos unohdetaan tulojen sijoitus metsän ulkopuolelle. Jos ei unohdeta niin tarkastelu on tasapuolisempi: sijoitus metsän ulkopuolelle tuottaa heti ja ei tule esimerkiksi Perkon pelkäämää vajaan tuoton aikaa.

Luulen kuitenkin että hetkellinen sijoitetun pääoman tuotto esimerkiksi vuositasolla on helpommin hahmotettava kuin nna ja lisäksi luotettavammin arvioitavissa, kun ei tarvitse ennustaa tulevaisuutta. Eli mitä metsäni tuottaa juuri tällä hetkellä koko metsälön tasolla ja miten sitä voisi parantaa? Entä jos teen tässä metsikössä poimintahakkuun, mitä metsä sen jälkeen tuottaa seuraavat 10 vuotta?

Tämä on sellainen aikahorisontti, josta ihmisen aivot selviävät. Jos on lapsia tai on nuori metsänomistaja, voi laskea 50 vuoden päähän, mutta jos ei ole kumpikaan, niin ei ehkä tarvitse.

Taloustiede ei tunne mitään monenlaisia tulkintoja kannattavuudesta. Näin kannttavuutta tulevaisuuteen. mm. pörssimaailmassa ja kaikkialla taloudellisessa pyritään selvittämään, eikä metsätalous millään tavalla ole poikkeus. Se ei muuta tätä tosiasiaa yhtään miksikään, että emme tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Sanomattakin on selvää, että kukin saa tavoitella ihan mitä haluaa, mutta kahden tukin puun kaataminen ei tarkoita, että tavoiteltaisiin mahdollisimman suurta sijoitetun pääoman tuottoprosenttia.

En minä Visa tiedä. Tiedän ainoastaan sen mitä taloudellisesti tavoittelen, eli nettotuyoton nykyarvoa. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että voin taloudellisesti investoida metssään, jos saan sen korkoineet takaisin. Jos en saa keinollista uudistamisinvestointia korkoineen takaisin vaihtoehdoksi jää luontainen uudistaminen, mitä se sitten missäkin tarkoittaakaan. Jos katson että saan, niin istutan vaikka metrin taimet uudistusalalle. Niitä puita pyrin metsästäni poistamaan, jotka tuottavat siellä vähemmän kuin tuottovaatimukseni on. Yksin kappalein niitä ei voi sieltä käytännön syistä poistaa vaan järkevinä kokonaisuuksina.

En ollenkaan ymmärrä AJ tätä taloudellisten kysymysten hämmentämistäsi milloin milläkin tavalla. Kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Tieteen tehtävä on pyrkiä etsimään tosiasioita eikä hämmentämään niitä.