Jatkuva kasvatus käytännössä.

Nyt RR osasi kertoa asiansa niin että taviskin ymmärtää. Harvoin nähty selvänäköisyyden hetki. Kadehdin kun noita tulee itsellekin hyvin harvoin.

Maksimoidaan siis vaikka sijoitetun pääoman tuottoa. Tuotto metsässä edellyttää yleensä kasvua, ellei tuotettu palvelu ole monimuotoisuutta. Ei ole tarpeen ottaa kantaa metsänhoitomallien paremmuuteen, vaan päätöksentekotilanteen mukaan toimitaan.

Jos päätöksenteko tapahtuu varttuneessa erirakenteismetsässä (kuten vaikka Timo Kujalan YLE-esimerkissä), molemmat vaihtoehdot avohakkuu ja poimintahakkuu ovat mahdolliset. Molemmat voivat tuottaa yhtä hyvän tuloksen lyhyellä aikavälillä vaikka  huomioidaan muualle sijoitetut pääomat. Jos siis tilanne on tuo edellä kuvattu, että metsän jää kasvamaan hyvän arvokasvun puut.

”Keskustelu menetelmien paremmuudesta on suruhupaisaa.” Onhan se, ja Reijo Rautio itse sotkeutuu kirjoitusvirheisiin vaikka taannoin toisia nokitteli!

”Ratkaisevaa on mm.  se, kuinka metsänomistaja suhtautuu ja ottaa huomioon muualta vastaavalla riskillä saataviin tuottoihin.”

Entäpä kun mo ei välttämättä halua sotkeutua muualta mahdollisesti saataviin tuottoihin, vaan on keskittynyt metsänsä puuntuotantoon? Ja siinä ei pelehditä yhden eikä kahden rungon kimpussa, vaan kuviokokonaisuuksin ja mielellään hehtaareissa.

”Puuntuotoksen maksimontipyrkimyksiä”, ei taida kukaan puolustaa hinnalla millä hyvänsä, mutta aina se putkahtaa Raution tuutista.

R. Rannan, Perkon ja Timojen (Kujalan ja Pukkalan) jättämissä puissa on parempi arvokasvu kuin vaihtoehtoisessa sijoituksessa. Ainakin he olettavat niin. Toteutuva kasvu on sitten mitä on.

Minulla ei ole pienintäkään sitä vastaan, että joku pyrkii puuntuotannon maksimoimiseen ja kaataa sen pikkutukin. Se  on aivan perusteltua, jos katsoo vaihtoehtoisten sijoitusten tuoton nollaksi. Niin saa tehdä ja se on hiilensidonnankin näkökulmasta aivan ok.

Minä kasvatan männiköitäni jaksollisesti ja uudistamisessa pyrin ottamaan huomioon sen, että minun on saatava investointi takaisin riittäväksi katsomieni korkojan kanssa. Enkä voi käyttää siihen mitään Hölmöläisten peiton jatkamista. Ensiharvennukset ovat tietysti alaharvennuksia. Olellista on, että kasvamaan jää hyviä runkoja, vaikka ne eivät olisi aivan tasaisesti jakautuneina. Toisessa harvennuksessa kahden tukin puu lähtee sahalle ja pikkutukki jää kasvamaan kuvaamassani tilanteessa, jonka suhteellinen  tuotto on moninkertainen ja näin kokonaisuuden tuotto on selvästi korkeampi. Sille joka ryyppää jne. sen kahden tukin puun, heti siitä rahat saatuaan, on tietysti parempi jättää se kasvamaan. Sekin on tietysti hänen päänsärkynsä.

Tekee niin tai näin, niin oleellista on, että ymmärtää mitä on tekemässä. Siksi se Matomäen kommentti, että asiat pitää käydä omassakin päässä, on minustakin kovin tarpeellien.

Kannattaa olla suoraan yhteydessä siihen tahoon, jonka päätökset tai toimet koet virheellisiksi. Voit esittää havaintosi ja vaatia selvitystä tai oikaisua.

Mitä tulee  mhy:n havaintoihin, avohoidon  tuottoon  ja   puuston uusiutumisen liittyviin ongelmiin, on tärkeää tutkia asiaa syvällisesti. Erityisesti aluskasvun raivaus ja avustusten hakuprosessit voivat vaikuttaa pitkällä aikavälillä metsähoidon tuloksiin.  Jos epäilet, että aiemmilla toimenpiteillä on ollut vastuuttomia seurauksia, voit nostaa asian esiin relevanssia omaavien tahojen kanssa ja vaatia selvitystä.   Käytä metsäasiantuntijan  avustusta ja aiempia käsittelytietoja kohteesta.