Jk:ta puolustavat kommentit voisi keskittää tähän ketjuun. Jovainille sellainen huomio, että jk-poimintahakkuusta saa harvennushinnan koska siinä joudutaan varomaan jääviä puita. Sama jaksollisen yläharvennuksessa, josta Puuki raportoi äskettäin, että hinta jäi 5 euroa per motti avohakkuun hinnasta.

Lueskelin uudelleen Erkki Lähteen pakinoita. HS mielipideosastolla näkyy kirjoittaneen 21.7.2019 otsikolla ”Avohakkuut eivät lisää metsän monimuotoisuutta”. ”Toki avoalat runsastuttavat aukeilla aloilla viihtyvien eliöiden määrää.”

Sitten seuraa hyödyllistä asiaa:

”Etelä-Suomessa jatkuvassa kasvatuksessa puuston optimipohjapinta-ala on ennen hakkuuta 20-30 neliömetriä ja hakkuun jälkeen 10-20 neliömetriä hehtaarilla. Tilavuutena ilmoitettuna se on keskimäärin 100-300 kuutiometriä hehtaarilla eli keskimäärin noin 150 kuutiometriä. Pohjoisimmassa Suomessa lukemat ovat vastaavasti noin 30-50 kuutiometriä pienemmät.”

Mainitut pohjapinta-alat ovat samaa suuruusluokkaa kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Olisi siis periaatteessa mahdollista että jk-puusto kasvaa ainakin hetkellisesti ja väliaikaisesti saman verran kuin jaksollisen mallin metsä, jos latvuksista löytyy saman verran lehtivihreää.

Joidenkin mielestä jaksollinen malli on siinä mielessä parempi, että avovaiheessa maaperä saa välillä elpyä. Jos jatkuva ikiliikkuja kuusikossa toimii ja taimia putkahtelee sopiva määrä edelleen kasvatettavaksi, tällainen vaihe jää kierrosta pois. Metsää uudistavat suuret häiriöt eivät pääse tässä mallissa toimimaan; ainoastaan poiminta, joka vastaa luonnonmetsässä yksittäisten puiden kuolemista.

Poimintahakkuiden jatkuessa useamman kerran käynee kuitenkin niin, että jk-metsä on lopulta avoimempi ja vähäpuustoisempi kuin jaksollisen mallin kasvatusmetsä (Erkki Lähde arvelee, että jk-metsämaisema olisi tilavuudeltaan keskimäärin suurempi, mutta taitaa erehtyä siinä.), vaikka onkin koko ajan peitteinen. Voisi ajatella että ajourat ja vapautetut taimiryhmät vastaavat osittain metsää uudistavia häiriöitä. Avohakkuuala säästöpuineen on kuitenkin ainut, joka vastaa kokonaan metsän uudistavaa häiriötä.

Jos sitten metsäalueella on molemmat menetelmät käytössä, se voisi olla hyvinkin luonnonmukaisen kaltainen – isoilla ja pienillä suojelukohteilla ja hyvällä luonnonhoidolla täydennettynä.