Metsän tuotot sitoutuneelle pääomalle ovat varsin pieniä. Useimmiten vain 2-3% ja sitoutumisajat tavattoman pitkiä. Siitä seuraa, että metsänhoito on aivan erilaista kun vaihtoehtoiosen sijoitusmahdollisuudet otetaan huomioon kuin metsänhoito, jossa niitä ei oteta huomioon eli tavoitellaan vain mahdollisimman suurta puuntuotosta.

Kaikki me varmaan tiedämme, kuinka puuntuotosta voidaan lisätä. Avohakuun jälkeen välittömästi isot rotutaimet, taimikot, ojat, tiet jne pidetään kunnossa, tehdään lannoitukset jne. Kun sitten teet tällaisen uudistusinvestoinnin kuitenkin vaatimattomalla tuotto-odotuksella sijoitukselle ja kasaavirta on vähintään 20-30 vuotta negatiivinen, niin se herättää mielenkiintoisia taloudellisisa kysymyksiä. Tuolla periaatteella aikoinaan toimien  minulle olisi tullut kassakriisi, konkurssi ja metsät olisivat jääneet ostamatta.

Kun näin on, niin pitää ymmärtää myös vaihtoehtoisia ajatuksia.

Kyösti Kakkonen sanoi, että yritys on tuuliajolla, ellei sillä ole toiminnan mittareita. Miten sitten (esim. tuottovaatimuksen suhteen)  metsänhoidon kannattavuuden mittari pitäisi kalibroida? Moniulotteinen kysymys, joka on vielä omistajakohtainenkin – monetakin syystä.

Tästä syystä seuraan lähinnä huvittuneena näitä keskusteluja.

RR…” metsät olisivat jääneet ostamatta…”

Kuinka ”aikoinaan toimien” ja metsät ostettua tilanne on nyt tuo surkuteltu?

Täysin ristiriitaista, jota en seuraa huvittuneena.

Jos halutaan seurata puulajien luontaista kiertoa, kannattaa hyvän tuloksen aikaan saamiseksi valopuut uudistaa avovaiheen kautta ja kuusi viljeltynä OMT ja sitä rehevämpiin kohteisiin. Kannattaako kuusta, jos ajatellaan puulajien luontaista kiertoa, viljellä sitä karumpiin ympäristöihin. Sitä tehdään paljon, mutta kannattaako nämä ympäristöt säästää mieluummin valopuille ja saada aikaiseksi puulajien luontaista kiertoa. Uudistaminen avovaiheen kautta sopii myös jk metsän kasvatukseen ja kuusi luotaisena uudistuu miltei kaikkialle

Mie pidän Puukia laskutaitoisena  metsänhoitajana jolla on jaksollinen järjestelmä hyvinkin hallinnassa aina loppumyyntiin asti. Mutta kun on kyse  jk  puustosta niin  sitten  olen epävarma onko Puuki  hokaissut  ne  ”kasvu luokkasarjoissa” (jotain sellaiseksi kutsuvat) erilaiset kasvunopeudet summata oikein.

Jovain  oli kai  lukenut  ohjeen oikein  tai muuten oivaltanut millä kasvu ja tuottavuus säilytetään  monikerroksellisessa metsässä.  RR  siitäkin mainitsi. Muilta en muista  samaa selvineen.   Sillä on  vaikutusta 30 – 40 vuoden  viiveeseen jopa  superrotuisilla taimilla  toimiessa.    Tolopainen on hylännyt asian  ylivoimaisena ilmeisesti eikä sillä just ole niissä tuotoksissa merkitystä, hänelle on pääasia  jotta voi käydä kahvittelemassa  siistissä sammalikossa.

Tunnen jonkinmoisen   häpeän tyhmyydestäni kun aikoinaan  ohjeistuksen mukaan  raivasin  pellonreunoista  vanhoja raitoja jotta  on siistin näköistä.  Ymmärryskehittyy pätkinä ja  myöhään tai sitten ei!   Nykyisin  nauhoitan  ne  ettei  moto iske niihin.