On pötyä väittää jatkuvasti harvennuspuina käsiteltävien jk- pöllien yltävän jaksollisen avo- hintoihin. Aivan sylttytehtaan tuotoksia. Kun saan jaksollisen avon mäntypylväskaupassa yli 100€ tukkipuusta, sen korjuu jk:sta ei ole oikein mahdollistakaan.

”Eihän jk:n korkeampi tuotto voi olla vähemmän sijoitustuottona.”

Korkolaskuissa tietysti suurin merkitys on alun tuloille ja menoilla. Sen takia isot alun tulot tuottavat korkotuloina enemmän kuin JK:ssa ja uudistuksen todelliset pienet menot ovat bonusten jamahdollisten havujen jälkeen mitättömät. JK halua korostaa, että näitä ole olemassa, vaikka suurin osa istutettavista metsistä on kuusia ja bonukset todellisia. On 2 tapaa miten JK laskija manipuloi ajattelua: Jättämällä korko pois avo hakkuutilanteesta tai laskeminen vuodesta 2 kun havut eivät ole tuloa, että uudistamisella saadaan mahdollisimman suuri kulu ja korkotulo.

Mielestäni eri kasvatustapojen vertailussa ollaan harhateillä, jos hakkuussa saatojen rahojen käyttötapa vaikuttaa jollakin ihmeellisellä tavalla vertailuun.

Itse en harrasta jk-kasvatusta, mutta en pidä aukkohakkuusta saamaani satasta arvokkaampana kuin harvennuksesta saamaani. Harvennus satanen kai on verrattavissa jk- sataseen.

Toiset sijoittavat aukkohakkuurahansa esim osakkeisiin, joku autoon. Onko em kaverin aukkohakkuu kannattavampi kuin jälkimmäisen? Minusta molemmat hakkuut ovat yhtä kannattavia.

Ei taida löytyä lopullista totuutta kannattavuudesta vaan keskustelu kiertää kehää. MaalaisSeponkin näkökulman ymmärrän; metsästä pois viety raha ei ole korvamerkitty avohakkuun tuloksi. Puuki sen sijaan kyllä ymmärtääkseni huomioi vuonna 0 saadun avohakkuun tulon mukaan nykyarvojen laskentaan. Sillä on suuri vaikutus lopputulokseen.

Entä jos aloitetaan laskenta päätöksentekotilanteesta keskeltä kiertoaikaa: metsästä, jossa on mahdollinen kumpi tahansa malli? Tällöin päätehakkuun tuloja alussa ei tarvitse miettiä eikä uudistamiskuluja. Metsänomistaja tekee valinnan kuinka jatkaa varttuneen erirakenteisen metsän kasvatusta. Toisella hehtaarilla jatketaan ala- ja joskus yläharvennuksinkin, toisessa poimintahakkuin. Päätehakkuuseen ei ole pitkä aika, vaan se tulee eteen jo 30-40 vuoden päästä, jota pitemmän ajan vaikutuksilla on vähän merkitystä muutenkaan. Tai verrataan keskenään metsätiloja, joissa toisessa käytetään koko pinta-alalla jk ja toisessa jaksollinen, kuten Luke teki laskiessaan tuloja ja menoja normaalimetsässä.

Miten silloin käy kannattavuuden jos oletetaan että kasvu pyörii eikä kanneta huolta uudistumisesta? Jk- menetelmän ohittamaton perusongelma on, että joko kasvu pyörii tai uudistaminen, mutta ei molemmat yhtä aikaa. Uudistumisvaiheessa tulee tyhjäkäyntiä samalla lailla kuin jaksollisessa.

Kannattavuutta parantaa se että pohjoisessa ja karulla kasvupaikalla tarvitaan vähemmän uudistus- ja hoitotoimia, eli investoitua euroa kohti voidaan saada saman verran puuta myyntiin, joskin kasvatusaika on pitempi. Kannattavuutta heikentää jos mallin riskit toteutuvat. Muuttuva ilmasto vaikeuttaa ennustamista pitkälle. Varmin strategia onkin varmaan mahdollisimman monipuoliset ja monimuotoiset metsät sisältäen kaikki metsänkasvatustavat.

Tiedä sitten. En ota kantaa menetelmien paremmuuteen.

Mulle ainakin sata ostomiestä sanoneet jk:sta että loistavia tuloksia, yleistyy huimaa vauhtia, kiihtyy vielä tulevaisuudessa ja ostofirmat voimakkaasti mukana. Jatkoi kyllä, että vässyköille ei suosittele.