Onko jaksollisen aukon tuotosta   täällä muuta  kuin kuin Timpan julkaisemat 1,5 %  tuotokset  plussalla.   Joku häirikkö kamppailee paskoissaan  kun eivät osaa laskea  miten pitäisi  toimia   paremman tuottavuuden  saamiseksi.   Kateutta  puskee pitkän  raatamisen päälle kun  ovat olleet  klusterin  narrattavina.   Metsänomistaja on kuitenkin lopulta  kunkku  puunkorjuussa.

Voisiko olla, että korjuun toteuttajalla on  vaatimaton osaaminen joka riittää hät’ hätää  aukon tekoon niin   muut menettelyt aiheuttaa   vahvaa vihaa siistiin ja onnistuneen metsän hakkuuseen.    Sitä ovat klusterit tukemassa kartellin  menetelmin   ja hankintahinnoittelulla.

PS: Oliko kyse just’ Lennart Erikssonin tutkimukseen omasta korjauksestaan jonka myönsi valheelliseksi?  Joku  noista ruotsalaisista johti sellutuottajain  sylttytehtaalle !

Aiempaa  parempaa jos hakee  niin  edellisen  varmuus oli tuottavuuden kannalta  olematon eikä vaadi paljon   sen nostamiseen.   Varmuuksista  ei ole olemassa  mitään tietoa  aukostakaan 60 vuoden perään.  Tulevaisuus ennuste heikkenee ja   laajenee  puolipallontavoin  ajan myötä.

”Ohjeet ovat olemassa peitteiseenkin vaihtoehtoon, mutta tuotos ja tuotto vielä jossain määrin epävarmat.”     Mitä niillä ohjeilla haetaan?   Haetaanko   € -tuottoa  puuntuottajalle  vai edelleen  klusterin tai  ns kansantalouden  menestystä?

PS.   Omaa metsää on ollut riittävästi  koeruuduiksi ja laboratorioon  yli  60 vuotta.   Ensimmäisen  puunmyynnin (hankintana) tein  62 vuotta sitten.   Myyntisopimuksia on kertynyt  pari mapillista.

Nimimerkki ” Metät kunnossa”  on  jäänyt  ehkä  jostain ” lahjasta” osattomaksi.   Harmillista!

Jatkuva kasvatus tarkoittaa, metsänomistajan jatkuva kusetus. Älä pilaa mehtiesi tuottoa, kun ei ole mikään pakko. Matkat on kyllä liipasimella lähivuosina.

Lennart Erikssonin ei ole ilmoittanut olevansa mo tai kytköksessä johonkin kaupalliseen puljuun.

Eräs Arvometsäläinen on sitä sun tätä.

Kumman anti on perus peri-aatteeltaan riippumatonta tiedonvälitystä?    Kun kaksoset sorvaavat pulikoitaan kärpässarjalaisina, täytyisi se rähmä silmistä huuhtoa ja nähdä edes eteensä.

Vai ei ole aukkojen kehittymisestä uudistamisen jälkeen metsäksi kokemuksia? Minäkin olen ehtinyt hakata aukoiksi 50 vuotta sitten silloisin menetelmin uudistettuja kuusikoita ja sama on toteutunut 60-vuotiaiden kuloaukkoihin uudistettujen männiköiden kohdalla.  On myös kokemusta siitä ,että jk-viritelmän metsään ei ole ilmestynyt uutta puuta poistetun tilalle vuosikymmeniin  eikä edes lähitienoolle. Puutonta pintaa syntyy koko ajan vain lisää harsinnan edetessä. En jaksa ymmärtää ,mikä jälkimmäisessä vaihtoehdossa kiehtoo. Puhutaan aukkojen ongelmista ,mutta puuton pinta-ala jatkuvan kohdalla on isompi ja lisääntyy ,jos puita yleensä korjataan.