Varmaan pintajuurisena kuusella on enemmän vaikeuksia levittää juuria. Typpilannoitus taatusti lisää heinien kasvua ja menestystä et tilanteen voisi kuvitella menevän vielä huonompaan suuntaan. Ravinnekierto on nopeampaa ja maan happamuus on emäksisempää koivikon alla missä on koivun lehteä kun taas mihin neulaset menee maa happamoituu. Esimerkiksi nurmelle ja perennoille laitetaan kalkkia kun meidän maa tahtoo olla hapanta ni se emäksisyys innostaa niitä. Pelloillekin ajetaan kalkkia, että kasvit saavat kaiken lannoitteen hyödynnettyä kasvuun.

Kyseessä oli tyypillinen JK lkohde eli rantaan rajoittuva metsä, jonkanoli ennakkoraivannut ja hakattu JK-style. Toiveet näissä on aina, että koivun ja männyt taimet säästetään vaikka eihän niissä oikeastaan ole kuin kuusialiskasvos. Siinä oli otettu ohjta omiin käsiin aukkopaikkoihin laitettu ja taimet ja kehitetty, että varmaan niin tosissaan ku voi kuvitella.

Pitäiskö Berzan kokeilla booria? Olisiko mahdollista, että aluetta on kaskettu joskus. Booriakin voi puuttua vain vähän niin, että alispuille ei enää riitä mutta pääpuut porskuttaa.

Sananjalka on yksi kovimmista kuusentaimentappajista. Parhailla paikoilla tosiaan kasvaa kainaloihin tai napaan asti mutta viihtyy lyhyempänäkin männikkössäkin. Jos se sieltä metristäkin kaatuu taimen päälle märkänä rättinä ni eihän niitä pelasta ku käsin nosteltava jokavuosi.

Saniaiset on elänyt maapallolla pitempään kuin puut niin ovat tehokkaimpia puiden kasvun estäjiä. Pintakasvillisuuden evoluutiohan kokoajan kulkee siihen suuntaan, että kasvit haluavat estää puiden kasvamisen kasvupaikalle.

Sitä Glan  juttuun, että ongelmana  on  aukon halveksunta jopa kieltoaikeita.

— Taimista  on  ollut ongelmia johtuen  20 -15 vuodentakasiesta  neuvonnan  töppäyksestä.  Opastivat   siivoamaan kaiken alle seitsemän senttisen aluspuuston  poistamaan. Oma  tietämys  ei ollut kehittynyt metsätuotantoon,   niin ei sitä silloin osannut ennakoida.    Laki  kun muuttui ja  etsin omin neuvoin  parempia  menetelmiä niin siinä sekin virhe  paljastui.  Nyt  on  monikohta alta  putsattu ja 40 vuoden takamatkalta joutuu  hakemaan starttia.    Ihan  tuttua  on  seurata  uuden  aliskasvuston kehitystä eikä neuvonta ole  ollut  viimeaikoina  ohjaamassa.    Kasvua  joutuu nyt pitämään yllä  aika suurella puuston kustannuksella ja  viivyttämään  myyntiä jotta uusi  kasvu saavuttaa  jonkinkin verran kokoa.  Tuotto  on kuitenkin  kohtuullinen  kaiken aikaa.

Kallioimarre lienee se ”pieni sananjalka”.

Tehtiin 2000-luvulla ennakkoraivaus sen aikasten ohjeiden vastaisesti yhdelle kuviolle ja nyt siellä on jonkinlainen jk-metsä kasvamassa. Ei siinä silti ole kehumista, kun alikasvoksen kasvu on niin hidasta.

Tein tänään ylispuupoistoalueelle ennakkoraivauksen eli mäntyä lähinnä ja vähän koivua ylispuina ja alispuukuusentaimikko harvennetaan. Niin ”tutkin” alispuu kuusten kuntoa ja missään ei ollu lahoa, ne oli pari kolme metristä eli ovat olleet edellisen harvennuksen aikaan melko pieniä. Sitten oli vanhan ajouran vierestä kaadettu yksi puu. Motokoura oli työntänyt kahden kuusen välistä ja molemmat kuuset lahoja. Laskin lahokohdasta, että mänty oli kaadettu 7 vuotta sitten. Sitten katoin, että oli osunut kolmanteen isompaan ja taas laho, kun oli repinyt tyven kuoren. Muutama muukin laho oli mihin oli osunut. Sanotaan, että kun puun koko lähenee kuitua niin tyviosuma ehkä lahottaa 70% ja pienissä 90% mustikka-mäntykankaalla osumasta. 20% kuusista vaurioituu varmasti ajourista ja sen lisäksi loput pitkistä päätehakkuu puista kaadettaessa. Niinku Perkoa on ihan oikein neuvottu jos kuusen aliskasvosta on mistään raivattu. Eihän kukaan järkevä tee noin.