Nykyään on yhä enemmän metsänomistajia, jotka eivä halua tehdä aukkohakkuita metsissään, vaan valitsevat jatuvan kasvatuksen mallin. Eikä siinä mitään väärää olekaan.  Mikään laki ei veloita maksimoimaan metsän tuottoa, niin kuin joskus menneisyydessä on asian laita ollut. Kyllä useimmat ymmärtävät että jatkuvassa kasvatuksessa ei maksimikasvuihin- ja tuottoihin päästä, mutta ei se tämän mallin valinneita häiritse, kun se ei olekaan heidän tavoite, he suosiolla tyytyvät vähempään, varsinkin kun ei ole mitään taloudellista pakkoa päästä maksimituottoihin.

Mielestäni tämä kiistely asiasta tällä palstalla on välillä turhan fanaattista, mutta onneksi niitä fanattisimpia on kummallakin puolella vain muutamia. Ei ainakaan minua häiritse pätkääkään, vaikka jotkut on  valinneet metsissään jk-mallin, ei se ole minulta eikä keneltäkään muulta pois.

Nuo jatkuvaa kasvatusta toivat eivät tietenkään ymmärrä, että he samalla heikentävät metsäalan työttömyyttä ja Suomen hiilinielua.  Jos nämä olisivat tiedossa, niin mielipiteet saattaisivat muuttua.

Käpysonni: ”Ei ainakaan minua häiritse pätkääkään, vaikka jotkut on  valinneet metsissään jk-mallin, ei se ole minulta eikä keneltäkään muulta pois.”

Timpalta hyvä huomio, kun puhutaan laajemmasta mittakaavasta, jota avohakkuiden vastustajat tavoittelevat. Metsätalouden harjoittajan valinnan lisäksi toinen asia on se, mitä ns. asiantuntijat menetelmästä sanovat eli tehdäänkö metsissä vääriä ratkaisuja virheellisen tai valikoivan tiedon perusteella. Minusta tämä on kaikkein kiinnostavin asia. Jos joku pilaa metsänsä siksi, että markkinointi onnistuu syöttämään liian optimistisia odotuksia, se on ongelma. Ei se, että joku tekee harkitusti harsintahakkuun.

Kovaa peliä Suomalaisessa metsänhoidossa. Luontaisella metsänhoidolla pyritään korvaamaan jaksottaisen metsänhoidon puutteita. Suojelun ja ympäristön hoidon puutteita ja pyritään korvaamaan vielä tavalla, joka lisää suojelun ja ympäristön koidon puutteita. Vajaatuottoiset ja hoidon puutteessa olevat metsät lisääntyvät. Ongelma nähdään jk metsänhoidon ongelmana.  Arvometsä ja siihen liittyvä tutkimus osoittaa toista. Luontaisen metsänhoidon uusiutumisen ja sen tuoton. Huomattavan korkeilla puustopääomilla ja oikeilla valinnoilla myös jatkuvuuden. On aivan muuta, kuin jaksottaisen paljaanmaan uusiutumattomat, hoidon puutteesta kärsivät ja usein vajaatuottoiset metsät. Näkyy jo valtakunnan metsien inventoinnin tuloksissa.