Siis. Jaksollinen kasvattaja on niin kuin Aku Ankka ja jatkuva kasvattaja on Hannu Hanhi. Vai olisiko peräti Roope Ankka kun kylpee setelirahassa!

Mitäpä kovasta kasvusta ,jos tuote ei miellytä ostajaa. Jos onnistuu kauppoihin pääsemään , kahjo motokuski pilaa viimeistään koko homman. Hyvämaineiset ja osaavat kuskit nimittäin välttävät jk-hakkuita parhaansa mukaan. Heille riittää yllin kyllin aukkojakin , joista saanto on vuorossa 3-4-kertainen jatkuvan näpertelyyn verrattuna.  Tosin kelirikkoaikaan ,kun töitä on niukemmin ,voi periaatteista vähän lipsua …

Jostain syystä miljoona hehtaaria hoitorästejä on päässyt syntymään. Konemiehet vastustavat, mutta hoidettava ne on nekin. Ilmeisesti on pidettävä hoitovirheenä, kun ei ole saatu purettua. Jk metsät ovat erikseen.

Nyt en kyllä ole alkuunkaan samaa mieltä suorittavan kanssa. Nimenomaan ne parhaat kuskit laitetaan jk hakkuisiin kun osaaminen on parasta. Toki kaikilta ne onnistuu jotenkin. Enkä muutenkaan ymmärrä sitä että kuskit määrittävät mitä metsissä tehdään. He ovat toteuttajia ja hakkuusuunnitelmat tehdään toisaalla. Kukin pysyköön lestissään- sanotaan.

Totean mmk:lle , että se paras kuski laitetaan sinne ,missä hän tekee parasta tulosta eli aukkoa hakkaamaan ,jos niitä on tarjolla. Hiljaisempana aikana osaavimmalle voidaan toki tarjota muitakin kohteita ja vähemmän osaavat pääsevät lomalle. Sattuuko tämä hiljainen jakso sopivaan aikaan jk-hakkuun onnistumisen kannalta ,on kokonaan eri asia.

On syytä muistaa sekin ,että mo:n liika optimismi jk:n kohdalla voi johtaa siihen ,että hakkuun lopputulos ei miellytäkään. Mainehaitta työn toteuttajan kohdalla on varma , kun metsästä ei löydykään kuviteltua puumäärää eikä jäljellä ole riittävästi kasvatuskelpoista puuta hakkuiden jälkeen.

Tuskin tapaus ”Konnevesikään” on eduksi millekään osapuolelle. Viisaimmat ovat ottaneet opiksi ,mutta näyttää näitä päätä seinään hakkaavia vieläkin riittävän. Mennään laput silmillä ,kun ravihevonen. Ei nähdä ,mitä ympärillä tapahtuu. Eikä edes haluta nähdä. Metsänkasvatus on vain osa suurempaa kokonaisuutta , jossa eri osapuolten tarpeet on otettava huomioon. Puutavaraa tarvitsevat määrittävät kuitenkin lopulta sen ,mitä ostavat ja millä ehdoilla. Huonosti kokonaisuuteen sopivan tuotteen markkinarako on kapea ja joissakin tapauksissa olematon. Poimintahakkuut kuuluvat tähän joukkoon. Toki reippaan yläharvennuksen puut kelpaavat ,mutta onko ostaja kiinnostunut enää tulemaan toiselle kierrokselle vähäpuiselle ja taimettomalle kohteelle puita poimimaan ,kun ei ole enää mitä ottaa saatika jättää.