Havuilla on saatu taimet ja raivaukset ja siellä on 8 vuoden päästä 3metrinen taimikko. Samaan aikaan JK metsän välit puskee heinää ja mahdolliset aliskuuset keräävät lahoa ja ovat 3 metrisiä 40 vuoden päästä. Kirjanpainajat tietysti ottavat osansa joka harvennuskerran välillä. Voi että kun on helppoa rahaa riittää havuista, että kaiken voi teettää muilla ja ei tarvii hiki hatun kuokkia pitkiä täydennystaimia.

Perko: ”Havu kauppa on tulevaisuuden ala!”

Pidemmälle tulevaisuuteen ei kukaan tiedä, mutta ainakin viimeiset parikymmentä vuotta havukauppa on ollut ihan tuottavaa, joten voin kyllä suositella sitä Perkollekin.

Veikko Huovisen;   Oravanmetsästäjän Vilho Huntterin sihteeri  Else -Maj Pontoppidan lopetti  nahkojen kirjanpidon.  Hän valitsi   sulhasen  jolla on  tulevaisuus  hallussa.  ” Koska televisionkorjaus on  tulevaisuuden ala”.

—  Havujen  ja risujen  keräys on  kuvattu  historiassa  ja nykyisin kehitysmaan  viimeiseksi keinoksi  selviytyä.   Unescon ja yk- avustuksilla   afrikkalaisille  toimitetaan aurinkopaneeleja  ja -peilejä joilla selviytyisi helpommin hengissä.  Tarkoitus on risujen keräilyyn menetetyn ajan naiset voi käyttää opiskeluun ja  ompelimon  työhön. Miehet loikoilee  politiikan taktisessa pohdinnassa puitten varjossa.

Se on vähän kuin oljenkorsi tarjotaan hukkuvalle. Eihän savottakaan ole valmis, ennen kuin sen viimeinenkin korsi on korjattu. Saadaan risut tuottavaksi ja se varsinainen tuote, puu yhteiseksi hyväksi. Ihmeellinen on voima tulonsiirroilla ja tavalla hoitaa metsiä. Mitä sitten, jos kompensaatiotkaan eivät riitä. Paljon on käytetty erilaisia tukia yhteiseksi hyväksi ja metsänhoitoon. Ja niin väitän, korvaamaan metsänhoidon ja korjuun alempia tuottoja.

Perko on unohtanut, että pääomallekin on laskettava kulu . Kun päätehakkuussa puulle saadaan parempi yksikköhinta, kulua on verrattava siihen summaan. Taimikko kasvaa tuottoa siis yhdessä jo korjatun puun korkotulon kanssa.