Tämäkin asia käsiteltiin jo kertaalleen aiemmin. Laitoin tähän ketjuun linkin metsänhoidon suosituksiin kohtaan jossa selitettiin suojuspuuhakkuu. Laitoin myös linkin jossa oli jk-hakkuun kuva ja Visakallo vahvisti että tuolta se metsä näytti. Ei ollut suojuspuuhakkuu vaikka sitä nimitystä käytitte.

Jovain muistit oikein. Laitan tähän vielä kiusaksenne uudelleen ja paremmin muotoillun kommentin hakkuiden luonnonmukaisuuteen. Ranelle vielä kerran kiitos tekstin jalostamisesta.

Lähde perustelee jk-poimintaansa mm. sillä, että luonnontilaiset metsät ovat erirakenteisia. Luonnonmetsissä onkin hyvin paljon kaikenlaista koko- ja lajivaihtelua. Luonnonmetsien häiriödynamiikkaa koskeva uusi tutkimus jota on tehty meillä ja Venäjän puolella auttaa meitä vertailussa metsänhoitoon. Luonto uudistaa metsää pienten ja isojen häiriöiden (metsätuhojen) ja itseharvenemisen kautta. Häiriön laajuudesta ja siemenvuosista riippuen metsikköön voi tulla kerrallaan lisää muutama taimi tai kokonainen ikäluokka eli kohortti. Metsä voi siis uudistua yksi puu kerrallaan tai isompi alue kerrallaan.

Kaikenlaiset hakkuutavat (alaharvennus, yläharvennus ja avohakkuu) ovat tavallaan yhtä luonnollisia. Ne ovat myös yhtä luonnottomia siinä mielessä, että luonto ei poista puuta metsästä. Luonnonmetsässä ei ole suoraa vastinetta jk:n poimintahakkuulle, kun isot puut poistetaan suhteellisen nuorina. Yksittäisten isojen puiden kuolemisen kautta uudistuminen on yleisempää rehevillä kosteilla kuusivaltaisilla kasvupaikoilla, jotka palavat harvemmin kuin kuivat kasvupaikat.

Aiheeseen liittyvä Panu Halmeen ja Aleksi Nirhamon artikkeli löytyy Metsälehden netistä otsikolla ”Vastaus Seppo Vuokolle: Kirjoitus vääristelee Luontopaneelin raporttia”.

Kirjoituksen voi ymmärtää niin että luonnonmetsät eivät ole aina ja kaikilla kasvupaikoilla tasaisen ja säännöllisen erirakenteisia, kuten Lähde esittää VMI-tulosten pohjalta. Halme ja Nirhamo kirjoittavat, että luonnonmetsissä on elinympäristölaikkuja, joiden mittakaava voi vaihdella parista aarista useisiin neliökilometreihin. Luonnonmetsät sisältävät siis metsän eri sukkessiovaiheita edustavia laikkuja mosaiikkimaisesti. Lähteen ihannemaisemasta puuttuvat isot avoimet alueet kokonaan.

Löytyyhän se ”mosaiikki” monikerroksellinen metsä neliökilometrien alueelta, joka perustuu jaksottaiseen metsänhoitoon ja sen kehitysluokkajakautumaan tai voi olla sukkessiovaihe ja sillä perusteella voidaan pitää monikerroksellisena metsänä. Mutta se ei ole aitoa monikerroksellista metsänhoitoa, jota sillä perusteella voitaisiin pitää riitävänä hoitotapana esim. hoitomuotojen yhdistämiselle.

Sitä vastausta tuskin saamme koskaan.

Jalkanen ja keskustelun abc