Mistä tämä suomalaiskansallinen ajatus juontuu, että metsät jotenkin ovat yhteistä omaisuutta, joiden hoitoa valtion virkamiesten on  lakisääteinen velvollisuus kontrolloida. Myös metsämarjat ovat yhteistä omaisuutta, jotka jonkun pitäisi poimia. Eivät muka saisi jäädä poimimatta, miksi ei nehän kuuluu metsänomistajille. On kyseenalaista laintulkintaa, että kaupallinen marjanpoiminta on jokamiehen oikeutta.

Jos myyn auton pois ja saan siitä 50k€ jokainen ymmärtää sen tuloksi eikä jää ihmettelemään sen paikan tuottamattomuutta, jossa auto oli parkissa paitsi Perko.

Ei laki eikä suositukset ota kantaa siihen kumpi metsänkasvatuksen vaihtoehto tulee valita. Jokainen omistaja ja tilanne on omanlaisensa. Kuinka monella muuten päätöksentekoon vaikuttavat 50 vuoden päässä siintelevät tulot? Varmaan enemmän vaikuttaa uudistamisvelvollisuus (laissa ja omassa päässä).

Eikö se ole mukavaa että meidän vanhempamme tai edelliset metsää omistaneet ajattelivat, että metsän uudistamiseen kannatti panostaa. Jos 1950-luvulla olisi jääty jatkuvaan kasvatukseen eikä olisi aloitettu metsänparannusohjelmia, metsät kasvaisivat nyt puolet vähemmän eikä olisi syntynyt metsä- ja metalliklusteria ja maamme olisi todennäköisesti paljon köyhempi.

Kusikot nurin viisikymppisinä ja männiköt kuusikymppisinä. EI jk:lle, toteaa Keski-Suomen suurimman yksityisen metsätilan omistaja maakuntalehden sivulla vastikään kulottamansa uudistusalan reunalla. Kulotettavaa kertyi lehden mukaan tänä vuonna 20 ha. …siinäpä näpertelijöille pohtimista. Isäntä korostaa tekevänsä työt tulevan sukupolven hyväksi ,kuten hänen edeltäjänsäkin ovat tehneet. Tavoitteena jättää tila vähän paremmassa kunnossa seuraavalle isännälle.

Tuskin laissa tarkoitetut pienaukot ja poimintahakkuut ovat uudistettavaksi tarkoitettuja. Ovat laissa ja hoidon ohjeissa yksiselitteisesti kasvatettavaksi tarkoitettuja. Aiheuttavat toimimattomuudellaan epämääräistä aikaa ja maapohjan seisokkia. Takaporttina tietenkin on metsän uudistaminen ja viljely, mutta voi myös ”seisokkina” kestää sen 50 vuotta. Ei tämän tyyppisiä metsänhoidon suosituksia pitäisi antaa.