Olen miettinyt noita R.Rannan korostamia metsän uudistamisen investointien suuruutta. Onko niissä loppujen lopuksi kovinkaan paljon pelivaraa muissa kuin mäntymailla, joissa voidaan aidosti punnita siemenpuilla uudistamisen, kylvön, ja istutuksen välillä. Kun tullaan kuusen ja koivun maapohjille, varmatoimiset vaihtoehdot ovat vähissä. Niin kuin muussakin yritystoiminnassa, investoinnin varmuudelle ja nopeudelle on olemassa hintataso, joka kannattaa maksaa. Olkoon tyhjän maapohjan hinta mikä tahansa, ei sitä ole kovin järkevää pitkiä aikoja seisottaa tuottamattomana, samoin kuin pitää asuntoa vuosikausia tyhjillään tai rahaa käyttelytilillä.

On sillä tyhjällä maapohjalla myös hinta ja määräytyy sen mukaan, miten kauan sitä maapohjaa tyhjänä pidetään. Hoidettunakaan merkittävää tuottoa ei tule vuosikymmeniin, tuetaan ja perustellaan jaksottaisen metsän ensivaiheen kasvatusta tuottamattomana, kannattamattomana. Vaikea tätä on rinnastaa vaihtoehtoon, joka tuottaa koko ajan ja pärjää vertailussa, vaikka metsänhoidon tukia ei vaihtoehtoiseen malliin ohjatakaan.

Timpan heikko myynti tulos  josta vielä kulut pois  niin on vaisu paljaanmaan tuotuotto.  Verrattavissa harrastukseen  tai hyväntekeväisyyteen.

A J  linkissä  Pääoma metsätalousyrityksessä   on  funktio jossa (PMA) paljaanmaan arvo  lasketaan Faustmannin  kaavalla.  No,  kenellä on vielä muistissa  mites tuo selvitetään?   Käsi ylös!

Jojovain..” hoidettunakaan merkittävää tuottoa ei tule vuosikymmeniin..”

Ompahan potaskaa ja jääkausi on samaa sarjaa. Eikö sonninkasvattaja ostaessaan vasikan laske tuotokseen vuosittaisen lihomisen ja maalissa korjataan sato? Pylvään hinta tukkiin on 1/3 parempi ja kasvatusaika n. sama. Kuinka sitä on jk- hatelikosta otettavissa?

Valitettavasti maapohjan tuottamaton aika (raati) jyrkästi kiistetään, vaikka se antaa edun vaihtoehtoiselle hoitotavalle. Puhutaan vastoin parempaa tietoa, jk ei ole myöskään avohakkuuta, sellaisenakin pidetään. Vaan perustuu jatkuvalle puun tuottamiselle. Jk:ssa päähuomio ei ole synnytettävissä taimistoissa, näivetyiset raivataan jk:ssakin. Virhe tehdäänkin usein, kun hakataan liian harvaksi, vajaatuottoiseksi, että saataisiin niitä taimistoja aikaiseksi. Sanotaan, että käskystä ei kukkokaan laula. Samaan tapaan toimii myös luonto, käskyttämällä ei taimistoja synny. Luonto kasvattaa taimistoja, minne kasvattaa ja siinä mielessä jk metsänhoidossa on syytä mennä luonnon vaihtoehdot edellä, jos aikoo tuloksiin päästä. Keinollisesti tuotettu taimikko on hyvä vaihtoehto sekin, jatkuvalle kasvatukselle.