RR…”Jos 0n kaksi saman laisen aukon omistajaa, joista toinen on juuri hakannut tukkipuuston aukostaan ja toinen on ostanut sen, niin kummassakin tapauksessa  uudistamisen kannattavuus on juuri samanlainen – niin teoriassa kuin käytännössäkin…”   On ja ei.

Jos ensin mainittu on aktiivinen mo, hän tietysti laittaa ne prosentit uudistukseen, ja tekee tietyn ajan kuluttua seuraavallekin päätehakkuukuviolle saman. Harvennukset ym. siinä ohessa. Näin metsätila tuottaa ja uudistuu tuottamaan kuvio toisen jälkeen.

Toisen aukon omistajan on täytynyt hinnoitella ostoksensa oikein. Siten hän pääsee samalle viivalle motivaatiotasolla. Mutta mikä järki oli ostaissakaan, jos ei sitä uudista?

Timppa hyvä, älykäs kauppias hankkii myytäväksi sellaista tavaraa, jonka myyntikate on riittävä.  Vieläpä, jos kauppias on jo eläkeläinen, eikä jatkajan verotussyistä kannata enää jatkaa kauppan pitoa, niin ei kauppiaan ole mitään mieltä täyttää varastoaan tavaralla, jonka kate on huono ellei jopa olematon ja myyntiaika on kymmeniä vuosia ja josta kauppias koko kaupan myymällä ei saa edes tavaran ostohintaa.

Minäkin olen investoinut metsiin seitsemännumeroisen euromäärän, enkä millään tavalla väheksy metsiin investointeja – päinvastoin nostan korkealle jokaiselle hattua innostuksesta metsänhoitoon – jopa vähän itsellenikin. Nytkin on tarkoitus lähteä tyttärenpoikanai kanssa Lappiin pariksi viikoksi raivaussahojen kanssa. Mikä etuoikeus ja nautinto katsella myöhemmin itse tehtyä taimikonhoitoa jne. Jopa yläharvennuksia olen ollut, toki vuosia sitten, manuhaakkuuna metsurikaverini kanssa tekemässä. Silloin, kun sen tekeminen oli melkeinpäkiellettyä, eikä motomiehistä siihen silloin vielä ollut ja Lapissa oli hyvin paljon kakkos-nelos metsiä.

Olen vain yrittänyt tuoda esiin sitä, miten asiat ovat metsäekonomian näkökulmasta. Kannattavuuden laskentaan ei ole monia erilaisia oikeita tapoja, jotka vieläpä johtaisivat erilaisiin johtopäätöksiin. Nettonykyarvoa taloudellisessa mielessä tavoitellaan ja vaihtoehtoja laskentaan ei ole.

Taloudellisessa mielessä minun kannatta tehdä vain sellaisia investointeja metsiini, jotka saan sieltä katsomallani vähimmäiskorolla takaisin. Se tietysti tarkoittaa sitä, että hyvällä kasvupaikalla kannattava investointi voi olla moninkertainen huonoihin olosuhteisiin verrattuna. Siihen olen yrittänyt ottaa kantaa ja rusinoista toki pidän maksalaatikossakin.

Nyt kun osa on huomannut, että ei niillä tukkimetsän tuloilla aikuisten oikeasti voida kattaa kannattamattomia tulevia investointeja, niin muka bonukset ratkaisevat ongelman. Minulla on kymmenkertainen määrä bonuksille käyttöä muutenkin. Se on metsäteollisuuden näkökulmasta tietysti hyvin perusteltua yrittää saada metsänomistajat investoimaan metsiinsä mahdollisimman paljon. Niinkuin UPM:n Jussi Pesonen totesi, että metsäteollisuuden näkökulmasta tämä on raaka-ainepeli. Peli, jossa Mustapekka on usein jäänyt metsänomistaja kouraan.

Tarkoitus oli jo osaltani jäädä tauolle, mutta tämä tuli nyt vielä kirjoitettua näin sadepäivänä. Tolopaisella oli tuolla edellä jossakin itsellenikin hyvin sopiva kommentti, että en anna metsieni orjuuttaa itseäni.

EDIT

Mihin tutkimuksiin Jojovain viittaa ?

Miksi ei saa arvostella NNA:a keppihevosena käyttöä ?

Mikä on se kynnysarvo eli metsän tiheys tai tilavuus, jossa harvuudessa Jovainin metsään syntyy taimia mutta ei heinity?  Paljonko on silloin puustopääomaa?

https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/metsan-uudistuminen-ja-kasvatus-jatkuvassa-kasvatuksessa/toteutus

Mikähän teitä vaivaa?