Jööti vain paksunee…

Perko on tyylinsä valinnut, eikä osaa, eikä halua sitä muuksi muuttaa. Kun 40 vuotta sitten jouduin taloudellisten tosiasioiden edessä muuttamaan metsänhoitoa koskevaa ajatteluani, voin vakuuttaa, ettei se silloin ollut aivan helppoa. Nyt, kun on koko tämän ajan kantanut taloudellista vastuuta nuoruutensa metsänhoitovirheistä, asia on paljon selkeämpi. Toivon sydämestäni, ettei muiden tarvitsisi tässä suhteessa kulkea yhtä kivistä polkua. Kaikkein vähiten toivon markkinoinnissa helppoheikkimäistä asennetta toisten metsäomaisuutta kohtaan.

Toinen nuoruuden virheeni: Samalla maapohjalla jk-ajatuksella syntynyt hieskoivikko tulee päätehakkuuseen yli 10 vuoden kuluttua, ja viljelty rauduskoivikko on jo uudistuskypsä. Rauduskoivikon kuutiomäärä lähes kaksinkertainen hieskoivikkoon verrattuna, samoin tukkiprosentti.

Botilla meni pönttö jumiin. Kymppiminsan välein pingaa olevansa paikalla, mutta ei läsnä.

Ei noille Perkon jutuille voi muuta kuin nauraa faktat on loppuneet ja fiktio on jäljellä.

Olen vapaampi kuin Perko tekemään metsieni kanssa mitä huvittaa. Ne tuottavat euroja joka vuosi, vaikka ei myy kalikkaakaan. Hoitopalvelut voi kaikki ostaa, jos ei itseä kiinnosta tai metsät voi myydä pois. Sen voin itse päättää. Selluteollisuus ei päätä puolestani mitään eikä sahat. Tämän vuoden puukaupan on tehty ja seuraavia saa ostajat odottaa muutaman vuoden. Tuhkalannotuksia tehdään talvella, jos Metsä keskuksen virkamiehet myöntää rahoitusta. En ole koskaan alkanut metsieni orjaksi.