Tuolla mainitsemallani kuviolla pitää toki myöntää, että 10 v aikana on ollut jo kolme tukkivoittoista hakkuuta, kerran puut oli jopa valittu ja kaadettu valmiiksi tuulen toimesta. Valitettavasti kaikki tehty alimman hintatason (poiminnan) kauppoina. Ja nyt jäljellä ehkä 5-10 siemenkuusta/ha hulmuavassa heinäpellossa. Nyt saakin tampata jo tosissaan jos joku tuosta vielä tuottavan metsän tekee, alaa kuitenkin 10-15 ha.

En usko, että JK ihmisellä eikä kenelläkään ole niin suurta kokemusperäistä tietoa, että mitkä kasvit estävät taimettumisen ja löysivät hanskat tiskiin, että ei tuu mitään ku täällä on tätä. Kun eivät myönnä ylipäätään heinien merkitystä uudistumiselle tai minkään kasvin. Jaksollisessa murheet on murto osa kun ojitusmätästyksellä laitetaan isoa ta pientä paakkua ja 2 vuotiaat kuusentaimet ni aina on metsä.

Ei se ole mistään kasvista, vaan aluskasvillisuuden määrästä ja valoilmastosta. Metsän peitteisyys määrittelee sen rajakohdan ja sama tilanne on jaksottaisessa metsänhoidossa. Mitä enemmän metsän peittoa avataan, sitä tehokkaammin aluskasvillisuus ottaa vallan.

Tuskin tarvitsee pyörää keksiä. Aluskasvillisuus on pääasiassa valokasvillisuutta, eli mitä enemmän avataan, sitä suuremman vallan kasvillisuus ottaa. On myös puolivarjopuita ja kasveja, kuten kuusi, joka viihtyy varjossa. Jopa kärsii suorasta auringon paahteesta. Valopuiden osalta on mentävä niille kuuluville biotyypeille tai uudistettava avovaiheen kautta. Myös sitä kautta pääsee helposti monikerrosmetsiin.

Siinä tulee raja vastaan, kun pitäisi samaan aikaan kasvattaa riittävästi puita/ha ettei menisi liian vajaatuottoiseksi ja harsia niin harvaksi, että taimettuminen pääsee alkuun.  Jos pitää riittävän tiheänä, ei taimettumista tapahdu. Harvassa kasvaa puuta liian vähän ja tuulituhot lisää vajaatuottoisuutta.