Huvittavaa oli että kaikki joet oli merkitty tarkkaan  vaikka suomalaisittain ne olivat lähinnä ojia.

Perkolle huomioita. Metsäntutkijat ovat yleensä sitä mieltä, että kasvu on jk:ssa keskimäärin alempi. Se on aivan loogista koska jaksollisessa käytetään jalostettua siementä ja maanmuokkausta. Jk-metsän ei tarvitse olla edes erirakenteinen, riittää että se on avohakkuista vapaa pysyvästi peitteinen. Valopuille tulee kuitenkin kasvuongelmia, jos latvuspeittoa on liikaa.

Pitkä on ketju, noin 10 000 viestiä!

Olen tuore metsänomistaja, ja tietyltä osin kallellaan jk -malliin. Kuitenkin, asiassa on hirveän monta puolta, joten yksiselitteinen se ei ole. Esimerkiksi:

– Pohjoiseen tultaessa, pienenee metsän tuotto. Tällöin uudistamiskulujen osuus kasvaa suureksi, mikä ainakin tietyillä kuvioilla kääntää vaakaa jk:n suuntaan. Minulla on pari kuviota, jotka ovat hakkuukypsässä iässä. Maaperä on kuitnkin kehnoa, soistuvaa. Puuta hehtaarilla noin 80 kiintoa. Aikasemmalla hintatasolla olisi ehkä keskihinta ollut noin 20€ per motti. Tämänpä vuoksi kuvio on jäänyt edelliseltä omistajalta hakkaamatta, sillä nettotulos avohakkuusta oli ollut 0. Nyt vois jotain energiaa sieltä hakea.

– Energiapuun hinnannousu muuttaa tilannetta varmaan jaksollisen hyväksi. Erityisesti siten, että ensiharvennuksissa voitaisiin pyrkiä vain lehtipuista saatavaan energiapuuhun. Tällöin voitaisiin uudistaminen tehdä merkittävästi pienemmällä taimimäärällä, ja siten myös pienemmällä kululla. Tietenkään tämänhetkistä energiapuun hintaa ei ole voinut ennustaa muutama vuosi takaperi, eikä sen pysyvyydestä ole takeita.

– Ongelmaksi jk:ssä näen, että huonoja puita suositaan. Tällöin tehdään käänteistä jalostusta.

– Itselläni on paljon reheviä, jopa märkiä kuvioita jotka ovat aikaisemmin uudistettu männylle. Nyt alkavat olla ensiharvennusiässä, ja alla on paljon virkeitä kuusia. Tällöin on mielestäni selvää, että jatkuvaa kasvatusta voi hyödyntää, ja muuttaa mäntymetsää vähitellen kuusikoksi. Tämä ei tietenkään sovi karuille mäntykankaille. Sisäistä korkoa kun laskeskelee, niin tulee houkuttelevaksi tehdä näille kuvioille mahdollisimman raju ensiharvennus. Ei jaksais odottaa 40 vuotta päätehakkuun kovia tuloja, vaan mieluummin maksimoida ensiharvennuksen tulo, ja ostaa sillä vaikka lisää metsää. Toisaalta, ajatus kuusittamisen vauhdittamisesta pienellä määrällä jalostettuja taimia kiehtoo kyllä.

– Välillä tuntuu, että perinteinen alaharvennusmalli ei oikein huomioi sisäistä korkotekijää, jolloin tietysti tukkipuita kannattaa kasvatella 100 vuotiaiksi, ja harvennuksissa ottaa pois halpaa kuitua. Täällä saa hehtaarin metsämaata noin 1500€:lla, joka kasvaa reilut 3 mottia per ha. Näistä voisi saada sisäiseksi koroksi noin 6%, mikä johtaa sellaiseen laskelmaan, että tukkipuun kasvattaminen ei ole se kannattavin juttu.

– Karut mäntykankaat ja toisaalta vanhat kuusikot ovat aika hankalia jk:ssa, nähdäkseni. Tällöin ei mielestäni kannata olla liian jäykkä ajattelussaan, vaan voisi suosia jonkinlaisia hybridimalleja.

Luonteeni mukaisesti olen aika kriittinen metsäntutkimuksen antamiin neuvoihin ”oikeasta metsänkasvatuksesta”. Historiallisesti on tehty monenlaisia hölmöyksiä, joten uskottavuus näissä kirjaopeissa on vähän kärsinyt.

t: Rippe

Sen verran tarkentaisin Rippelle, että ne ”oikean metsänkasvatuksen” hölmöydet ovat yleensä olleet puumarkkinoista johtuvia, kun jonkun puulajin kysyntä on ollut pidempään voimakasta ja jonkun taas heikkoa, ja tämä on johtanut sen kysytyn puulajin suosimiseen. Puhtaasti biologisin perustein tehtyjä hölmöyksiä on ajan saatossa tehty paljon vähemmän. Tosin jk-linja on valitettavasti menossa nyt siihen suuntaan.

Nykymuotoisen jaksottaisen ja klusterin puolustajat ovat päivystämässä täällä ja iskevät heti. Tarjolla on vain yhtä hyvää ja on kaukana siitä, mitä metsänhoito parhaimmillaan voisi olla.