Harvat  ovat  ne   tuhatvuotiset suunnitelmat onnistuneet  pysymään, petäjät sentään ovat  sen 8000 vuotta kilvoitelleet.   Miulle  riittää puoletkin tuosta.  Siinä on ero tekeekö   tappion tahallaan vai  tai  luonnon valinta sen tekee.  Pyrkii kamppailemaan kuin judossa  vastustajaa myötäillen  vetäen lopuksi vastuksen ”nutulleen”.   kuitenkin  toisessa on mahdollisuuksia joita toisessa  menettelyssä  on menetetty  jo ennen starttia  vuosikymmeniksi.   Maratonille  on turhaa voitto  mielessä lähteä  parituntia  perässä.

Nämä eivät ole jatkuvan kasvatuksen julistajan ominaisuuksia, vaan diagnoosi F60.4 , löytyy googlella

•  suurieleinen ja teatraalinen esiintyminen tai liioitteleva tunteiden ilmaiseminen</span>
•  alttius vaikutteille – henkilö on herkästi muiden johdateltavissa tai antaa olosuhteiden vaikuttaa päätöksiinsä</span>
•  jatkuva sellaisen toiminnan ja jännityksen etsintä, missä henkilö on huomion keskipisteenä</span>

Eli turha vääntää tuhansia viestejä, vastassa on uupumaton puppugeneraattori.

Jatkuva kasvatus käytännössä.

Nyt se viimeinen koeala noin 1,5 ha on nilkasta poikki ja Roundupilla hoidetaan metrinen heinä kuukauden sisällä siihen tilaan, että voidaan keväällä suorittaa muokkaus ja lähteä uutta puusukupolvea kasvattamaan.

Sellaista on jatkuvan kasvatuksen kokeet käytännössä. Voi yrittää sätkiä joitakin vuosia, mutta totuus on ennemmin tai myöhemmin kuitenkin kohdattava.

Kuten Nuakan lähettämä analyysi osoittaa, puppugeneraattori- trollille ei kannata esitellä mitään tietoja. Nähty on.

Jos tämä on puppugeneraattoreilta, niin antaa mennä vaan. Metsän kiertoaika voidaan esim. tuplata, kuten tuossa Pukkalan selvityksessä kerrotaan. Ja ilman tyhjäkäyntiä, sitä ei ole jaksottaisessa metsänhoidossa. Kuten toistuvat avohakkuut, alaharvennukset, aluspuuston raivaukset ja kuten jaksottaisen korjuun ennakkoraivaukset. Jopa metsäviranomainen (MK) keskittää suurempiin, järkevän kokoisiin käsittelyalueisiin. Valitettavasti jaksottainen hoitotapa – altapäin, torjuu peitteisen metsänhoidon. Pitkään jatkuneena on muuttanut metsänhoidon täysin. Puutteita on myös kokemustiedossa – väitetään esim. että onnistuu korkeintaan muutaman kerran tai ”on harvoin mahdollista pitkään”.  Väittäisin, että harsinnassa aikoinaan onnistuttiin liiankin hyvin. Timpan ja monen muun määrämittaan harsitut metsät pääsivät loppumaan. Julkilausuma oli paikallaan, mutta tiedä sitten, voittaako ahneus vielä tänä päivänä. Riittävät puustopääomat kuuluisi olla, jos tulosta aikoo tehdä.