Ei jk heikennä perimää, mikäli ei tehdä suuntaavaa valintaa eli esimerkiksi jätetä kasvultaan tai laadultaan huonoja siemenpuita. Lisäksi metsäaluetasolla tuulipölytys sekoittaa geenejä. Kaikkein varmin perimän kannalta siis ehkä olisi menettely, jossa jalostettua materiaalia käytetään aina ainakin osalla metsätilan metsiköistä. Minäkin uskon että jalostus lisää vaihtelua, ei vähennä, koska siemenviljelmille tuodaan hyviä alkuperiä eri puolilta käyttöaluetta.

Eikö Perkolle ole tuttu käsite ’mennä pasmat sekaisin’? Onhan se nyt ihan eri asia laskea uudistamiskuluiksi 2000 euroa tai alle tuhat euroa.

Pahoittelut Gla, jos mielestäsi olen kirjoittanut väärään ketjuun. No siksi, että näen tälleisen väännön aivan turhaksi monestakin aiemminkin kertomastani syystä.

Miksi ihmeessä meidän pitäisi tietää, miten metsää kasvatetaan tästä ikuisuuteen. Hyvä kun yhden kiertoajan ehdimme elämämme aikana nähdä. Seuraavasta omistajasta ja hänen näkemyksestään meillä ei välttämättä ole hajuakaan, eikä siitäkään mikä on edes sallittua. Eli tämä sinun ikuisuusajattelu on enemmän kuin teoreettista ja lähinnä hubvittavaa.

Kuten Pukkala tuolla keromassani esityksessä totesi, että metsänomistyajan ei välttämättä tarvitse edes tietää kumastako on kysymys. Kuunnelkaa se Pukkalan esitys – suosittelen lämpimäsi, edustatte sitten mitä hyvänsä metsänhoidon tapaa. Toimitaan vain niin, mikä näyttää järkevimmältä siinä tilanteessa, pienialaisestikin vaihdellen. Se on kaiketi lähes jokaiselle selvää, että päätehakkuuikäisen tasaisen tukkimetsän tilanteessa avohakuu on käytännössä ainut järkevä vaihtoehto ja hyvällä paikalla kunnollinen panostaminen on tietysti perusteltuakin.

Minä en ole minkäänlainen  malliesimerkki ns. ”hyvästä metsänhoidosta”. Ei sinne päinkään. Hehtaarikohtainen aikani on aivan liian vähäinen ja puut pääsevät kasvutilaa ryöstäen valtaamaan metsäni, enkä ole kyennyt neljää raivaussahaani opettamaan itsenäisesti lähtemään raivuulle.

RR,,,”Miksi ihmeessä meidän pitäisi tietää, miten metsää kasvatetaan tästä ikuisuuteen. Hyvä kun yhden kiertoajan ehdimme elämämme aikana nähdä.”

Muistanko väärin, että itse RR penäsi taannoin 60 vuoden horisontteja? Hän ei ole sitä idelogiaansa muuttanut, mutta tuo teksti on jo keskimäärin kahden omistavan sukupolven aika mo:na.

Aika hyvä ohje on noudattaa ”mitä hyvänsä hoitotapaa”. Tehdään sitä mitä vastaan tulee ja tuntuu järkevältä siinä tilanteessa. Näin toimittiin vielä ennen metsänhoidon eriyttämistä. Se oli hyvä tapa ja sopii vielä tänäkin päivänä. Edellyttää kyllä tämän päivän toimijalta hyvää metsänhoidon tuntemusta. Jos on omaksunut tai opetettu tekemään vain yhtä tapaa metsänhoitoa (jaksottainen), eihän siitä mitään tule.

Ei täällä mitään ole valehdeltu. Metsänhoidossa ennen aikaan oli enemmän asennetta ja ryhtiä. Ei niinkään enää tämän päivän metsänhoidossa. Esim. siemenpuiksi valittiin aina metsän parhaita puita, jotka tuottavat siementä ja tuottavat metsän parasta siementä. Tänä päivänä riittää metsän alempiarvoinen puusto ja jopa kuitupuita käytetään siemenpuiksi. Koskaan, niin väitän, eivät tuota siementä? Samoja periaatteita noudatettiin myös metsänhoidossa. Myös peitteisessä metsänhoidossa, valittiin aina metsän parasta puustoa kasvatettavaksi. Toteutuu tämä metsän ihme, kun metsä täyttyy, puustoa riittää myytäväksi.