Tekisin juuri tuohon tapaan kuin Visakallo että sallisin kuusen joukkoon hieskoivua. Saa siitä ainakin kuitupuuta, se haihduttaa paljon vettä ja parantaa maaperää.

Perkolta itseltään ei siis ole odotettavissa käytännön jk-ohjeita?

Mie viimeksi laitoin tuonne  aukonhoito sivulle  kuvan  jos siitä ymmärtää pariasiaa niin niilläkin pärjää!  Puukille  ysks’  kurvi  oli  viimeinen sikaani ja ajatus luisti ulos.

Jotenkin minusta vaikuttaa siltä, – voin toki olla väärässäkin, ettei Perkolla ole kovinkaan paljoa metsänhoitokokemusta käytännön tasolla. On enemmänkin selaillut jk-kirjoja kamarissa?

Tulkitsitte kovin pahantahtoisesti kommenttiani yleisesti käytetystä fraasista. (kuin piru raamattua) Tarkoitin aivan vilpittömästi pitkäjännitteisen metsänhoidon edellytysten parantamista vähän muillakin kuin korulauseilla ja toiveajattelulla. Ei ei, en toki pannut pahakseni

Omankin metsäleiviskäni olisin tietysti paremminkin voinut hoitaa, kun edellytykset parempaankin skaalamiseen olivat poikkeuksellisen hyvät.

Perintönä saamani metsävarallisuus on kuitenkin lisääntynyt luokkaa satakertaiseksi ja ostohinnoistakin laskettuna 4-5 kertaiseksi. Ei nyt erinomainen, mutta ei nyt aivan huonokaa tällaisilla keskinkertaisilla edellytyksillä.  Keskustelijoilla on varmaan paljon parempia lukuja.

Minäkin olen usein pohtinut onko hyvä, kun jälkipolvien eteen (isien perintönä) vähän liikaakin panostaa ja oma elämä tahtoo jäädä elämättä.  Risto Siilasmaa tuossa kertoi, kun 12 vuotiaana kysyi äidiltään, että haluaisi tietokoneen. Siihen äiti, että osta vain sellainen. Johon Risto, että pitäisi saada siihen rahaa. Siihen äiti, että se on sinun tehtäväsi hankkia raha. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa sanotaan ja perääkin sanonnassa taitaa olla. Toiset ovat yrittäjiä jo syntyessään.

Motonkin tietysti pitää osata ajaa lavetille. Sellaistakin osaamista tietysti tarvitaan. Olisihan se hankala sitä pitkiä matkoja ajamalla siirtää eikö vain.