Metsän  tunnistaa puista joista selviää tuotantomenetelmien erotkin. Paljaaksi roiskitun  aronomistajaa  on väärin kutsua metsänomistajaksi.   Siitä puuttuu substanssi täysin.

Väliin hieman kovempaa palautetta maailmalta.

Hänellä ei yksinkertaisesti  ole oikeutta nimittää itseään metsänomistajaksi. Ainoa mitä hän omistaa ovat tuhoutuneet puut ja kadonnut elinympäristö monilta muilta lajeilta. ”Kukaan ei ole antanut hänelle valtaa tuhota metsää, ei edes laki. Kuitenkin kaadetut puut ovat hänen  omaisuuttaan. Tämä saattaa olla hänen ainoa tarve olla ALA-arvoinen ihmisoikeuksien suhteen. Hän on rikkonut ne pahemmin kuin olisimme koskaan osanneet kuvitellakaan.”.  (Pat Thurston, 2013)  Näitä lainausmerkkejä käytetään teoksessa ”Mistä viimeiset linnut lentävät” .

Näinhän se on, mutta miten tuommoinen jk-metsä sitten uudistuu?

Muistaakseni tällä foorumilla joku jk apostoli kirjoitti että jk metsän uudistaminen tarvitsee tuekseen istutettuja taimia. Se siitä jk metsästä.

Ei ollut sopimaton kysymys!  Voi olla niinkin, että painopiste on metsän kasvattamisessa. Tuskin siitäkään voidaan lähteä, saadaanko taimikkoa aikaiseksi, vaiko eikö saada. Kysymys on peitteisestä metsänhoidosta ja valopuista. Lähin ajankohta, jolloin jatkuvaa kasvatusta on menestyksellisesti käytetty, on joskus 60-80 luvulla ja siihen on tarvittu molempia hoitomuotoja. Sen jälkeen metsänhoito eriytettiin ja nyt on vaikeuksia päästä alkuun. Metsä uusiutuu luontaisesti siellä missä se uusiutuu ja kysymys ei ole mistään marginaalista, mutta on käytettävä myös  keinollista uudistamista apuna.

Niin Perko, miten semmoinen Arvometsän jk-metsä sitten uudistuu? – Sitähän mä kysyin!