Edelleen  sellutuotannon aukonhoitoon laminoidut  aivot tunkee  30 vuotista propsia  ja taivaalta odottavat  saavutusta päälle 40 vuotta.

Aukottomasta tuotannosta  30 vuodessa on jo myyty (kaks’kertaa ) 200 mottia hehtaarilta tukkia ainakin nelinkertaisella  tuotolla  propsiin  nähden.   Jo  1/3  tai  puolet tuosta tukin myynnillä peittoaa  aukontallaajat.  Tukinmyynti ei ole silloinkaan loppunut ikuisuuteen niin kuin aukon jäljiltä.   Paremmuus toteutuu aukottomasti!

Lainaan T. Pukkala: ” Jatkuvaa kasvatusta voi käyttää aivan jokaisessa metsikössä. Kannattavuus on aivan eri luokkaa kuin tasaikäismetsätaloudessa.”   Kiitokset  A J !

Perko toistelee kuin joku uskonlahkolainen aina samoja raamatunkohtia. Lisäksi poimii aina valtakunnan surkeimmat kitukuusien ja -mäntyjen kasvuluvut jaksollisen kasvun esimerkkeihin, ja vastaavasti kaikkein parhaimpien eteläisten lehtojen lehtipuiden kasvut jk-esimerkkeihinsä. Onhan tuommoinen todella kaukana tasapuolisuudesta. Kun tämäkään ei vielä riitä, esittää jaksollisen kasvatuksen edustajat laskutaidottomina ja vähä-älyisinä ihmisinä. Ehdin jo olettaa, että muutaman päivän tauko olisi selkiyttänyt Perkon ajatuksia, mutta valitettavasti toiveeni oli turha.

Onko  visa ihan oikeasti  tehnyt tuollaista  vertailua: ” esittää jaksollisen kasvatuksen edustajat laskutaidottomina ja vähä-älyisinä ihmisinä.”??  Mie en ole  älynmittauksiin kajonnut,  tiedän kun  ei ole ihellä alan koulutustakaan nii eihän se  onnistuisi luotettavasti.  Koulujen testeissä  vertailevat  matemaattisia kykyjä,   niistä olen  voinut mainita. Tykkään  matematiikan ongelmien ratkomisesta  ja vieraista kielistä  jolla korvaan ristisanat,   niitä en osaa ratkoa kun Vuokkilan arvoitukset eivät avaudu ja kiinnosta,   sekin etten niillä voisi keskustella Japanissa.

Tuottavuusvertailussa  käytän  euroja enkä värejä.  Suorittavalla  saattaa olla säveltäjän lahjat  jos näkee rahatulotkin väreinä.

Ei tässä kai ole kyse laskutaidoista, vaan siitä että mitattua tutkimusaineistoa ja tietoja hakkuista puuttuu jatkuvan kasvatuksen puolelta. Ei riitä vielä se että on tehty yksi hakkuu tiettyyn metsikköön, se ei vielä kerro paljoa jatkuvuudesta. Jovain ja Perko ja muutama muu ovat tehneet pitempään, mutta pitkän aikavälin tuloksia ei ole juurikaan missään näkyvillä. Muuttuva metsä -kirjan toisen toimittajan Juntin suvun metsissä Ylitorniolla menetelmää on sovellettu 1800-luvulta saakka.

Suorittava rappu on oikeassa. Laskelmia ei edes tarvita, kun hiukan pysähtyy miettimään.

Hän luettelee syitä, joista laskemattakin tajuaa, että huonosti käy, jos palataan ikiaikaisiin harsinhakkuisiin. Harsintahakkuista kun on kysymys, vaikka kuinka puhuttaisiin jatkuvasta kasvatuksesta.