”Kirjan kuvissa on vain puustoisia jk-metsiä.”  Semmosia  sieltä  vain saa kun ei oo niitä paholaisen aavikoita.  Onkos’ huono juttu?   A  J  sinullahan on  hyvät yhteydet  kirjantekijöihin niin varmaan  prof. Timo Pukkalan  muutaman vuoden takaisen  jk- kirjan  saat häneltä jos sille ei saa kirjastosta lukuvuoroa.  Tapion myymälässäkin on ollut,  en tiedä jos on sensuuri iskenyt sinnekin.   On  tosi hyvät  käsittelyohjeet grafiikalla kuvattuna usealle  siirtymäälle  kuusikoista  siististi eroon.   Semmosen ( kopion )” nuotit”  olen antanut  mopokuskille siitä lähtee kuin rallikuski pikikselle .  Jälki on hyvää  ja sitä jälkeä yhdessä ihailemme.

En tiedä Gla minkälaisen metsäosaamisen maineessa Suomi on maailmalla. Muutokset ovat elinaikanani oleet joka tapauksessa rajuja, suuntaan jos toiseenkin.

Vanhaan ”hyvään aikaan” puut leimattiin ns. ammattilaisten toimesta ja hakuut tehtiin talvella. Ei levinnyt juurikääpä. Nyt mopokuski sitten kaataa puut näkemyksensä mukaan ja joskus jopa omistajakin pääsee vähän sanomaan kuinka hakataan. Korjuut tehdään puunostajan ohjelmien ja tarpeiden mukaan.

Koivuviha oli aikanaan kova. Nyt niitä suositaan. Kuusen katsottiin vallanneen mäntymaat ja mäntyä alettiin istuttaa aivan liian reheville maille. Nyt sitten istutetaan kuusta joka paikkaan ja aivan liian karuillekin maille. Niitä on nyt sitten uhkaamassa ilastomuutos ja ötökät. Kaikki letot ojittiin ja tehtiin iso investointi, sellaisiinkin paikkoihin, mistä niistä ei ole ollut pienintäkään hyötyä. Kovassa innostuksessa ei paljon vesiensuojelusta välitetty. Nyt kun tämän investoinnin tuloksia sitten pitäisi hyödyntää, niitä ei saisikaan enää oikeastaan hakata ja ojitus on melkein  kiellettyä. Lähde nyt korjaamaan jotakin pientä rämekuviota, kun talvetkin on mitä on. Jatkuva kasvatus oli kriminalisoitu. Nyt  niitäkin taas sallitaan JNE. Se näkee, joka elää, kuinka tämä tarina ajatkuu, vai suojellaanko koko roska?

Suuria tunteita näyttää tarina joka tapauksessa herättävän.

Kiitos vinkistä Perko, mikset aiemmin kertonut? Kirja Pukkala, Lähde, Laiho: Metsän jatkuva kasvatus s. 219 Liite 4: Optimaaliset hakkuun jälkeiset läpimittajakaumat.

Nyt mopokuski sitten kaataa puut näkemyksensä mukaan ja joskus jopa omistajakin pääsee vähän sanomaan kuinka hakataan.

Olen nauhalla leimannut rehevien maiden kovakasvuisilla ja vähän huonolaatuisilla mäntypuu ensiharvennuksilla parhaat jätettävät puut, jotta hakkuussa sitten kaikki tyvitukkipuut jäävät pystyyn. Hakkaajahan näkee puun suoruuden vain yhdestä suunnasta, joten valittu voi olla lenko toisesta suunnasta. Ohje hakkaajalle on jättää 800..900 puuta hehtaarille ja myös huonompiakin leimattujen lisäksi, ettei tiheys alitu.

Perko, ei ole pylävitä vaan vaan Liite 4 on taulukko, 8 sivua eli eri kasvupaikoille ja puulajeille (ku, mä) on eri taulukko, 4 Etelä-Suomeen ja 4 Pohjois-Suomeen. Voin kysyä Pukkalalta saisiko ne laittaa näkyviin blogiini kuvina.