Jatkuva kasvatus käytännössä.

<p>Eikö se nyt ole päivänselvää, että sellainen metsä, jossa jokaisen puun suhteellinen arvokasvu on selvästi alle jonkun järjellisen koron, on kannattavinta kaataa metsä kokonaan pois. Varsinkin, kun raju harvennus on kaikella tavalla  riskialtis, eikä toimenpide edes paranna jäljelle jäävien puiden suhteellista arvokasvua.</p><p>Taistelin aikanaan Posion kuivan kankaan siemenpuuhakkuusta, jonka hakuuarvo olisi ollut 40.000 euroa. Metsää olisi pitänyt vielä silloin ministeriön päätöksen ja Tapion suosiotusten mukaan kasvattaa edelleen 40 vuotta, vaikka sen suhteellinen arvokasvu oli enää prosentin ja hiipumassa edelleen.</p><p>Tein karkean laskelman kolmesta vaihtoehdosta ja niiden taloudellisista seurauksista, käppyrät arvon kehityksesta ajan funktiona.</p><p>Edelleen kasvatettaessa 40 vuotta varallisuus olisi ollut tuon kasvun tuloksena 60.000 euroa.</p><p>Hakkuu ja tulon sijoittaminen esim. osuuspääomaan, 40 vuoden kuluttua osuuspääomaa olisi ollut 300.000 euroa ja minulla olisi lisäksi 40-vuotias uusi metsä.</p><p>Jos taas olisin kasvattanut metsää edelleen ja joutunut ottamaan 40.000 e suuruisen lainan, niin neljänkymmen vuoden kuluttua,  kun olisin hakannut metsän ja maksanut sillä lainaa pois, niin minulle olisi jäänyt vielä yli 100.000 e velkaa (maksetut korot tietysti huomioiden) ja tyhjä metsänpohja.</p><p>Tarinan opetus luulisi jokaiselle olevan, mikä merkityus  korollöa on, kun ajat ovat pitkiä. Kun katsoo pörssiosakkeita ja niiden arvoa suhteessa omaan pääomaan, niin huomaa erojen olevan huimia, juuri tästä samasta syystä, kun tulevia tuottoja diskontataan nykyarvoiksi. </p>

Joo eikös niitä korkolaskuja opeteta jo yläasteella. Mutta ajat ovat olleet sellasia, että isoista puista on ollut pula jatkuvan harsinnan seurauksena ja tavoitteet ovat olleet yhteiskunnallisia eikä sinun korkohyöty eduksi. Nyt kun isojen puiden puupula on jaksolliseen kasvatukseen siirtymisen helpottanut, sinä voit myydä vaikka saunavastoina metsäsi ja sijoittaa ne.

Lisään vielä et nyt ei ehdotella kakkosharvennuksia vaan päätehakkuita 50-vuotiaisiin metsiin, että isonpuun tarve tyydytetty ja myös korkotuloihin ja riskeihin kiinnitetään huomiota.

Hiihtäjiä  lähteen viidenminuutinvälein niin montako  hiihtäjää on kymmenenminuutin perästä ladulla?    Näitä laskuja  on jo III lk. kurssilla.

Tuo Perkon hiihtäjien lähtö-vertaushan kuvaa tosi hyvin jaksollisen metsän kehitysluokkajakautumaa. Saadaan latu täyteen hiihtäjiä, mutta kaikilla on riittävästi tilaa hiihtää mahdollisimman hyvin.

Sen verran metsän tuulituhoista että hyvin hoidettujen jaksollisten metsien tuulituhot ovat aika vähäisiä. Tarkoittaa siis sitä että taimikonhoidot on tehty aikanaan, samoin harvennukset tietysti alaharvennuksena. Oikea aikaisten harvennusten myötä juuristot ja rungot ovat kehittyneet kestämään melkoisia tuulia. Tietysti myös ajouraverkostot täytyy olla järkevästi suunniteltuja ja ajoura painaumia ei saa pahemmin olla. Toki jos oikea myrsky saapuu joita joskus on niin silloin menee puuta nurin niin hoidetuissa kuin hoitamattomissa. Oma käytännön kokemukseni  tuulituhoista  kertoo kyllä että se on ollut ongelma jk kohteissa kun taas jaksollisessa hyvin harvinaisia.