Jatkuva kasvatus käytännössä.

Kyllä JK-puistakin voi saada hyvän hinnan kilpailutuksen kautta. Metsälehden artikkeli kertoo, että Konneveden sittemmin myrskyssä kaatuneen leimikon kilpailutuksessa parhaassa ja valitussa tarjouksessa JK-hakkuussa tukin hinta oli 3€ alle avohakkuun tukin hinnan<

Rehellisyyden vuoksi kannattaa todeta, ettei Konnevedellä tehty aitoa jatkuvan kasvatuksen hakkuuta, vaan hakkuu, jota vanha kansa kutsui ryöstöhakkuuksi.  Siinä hakattiin kaikki kunnon puut, mikä nosti tietysti hehtaarikokoisen kertymän suureksi ja sitä kautta pudotti korjuukustannuksia.  Tietysti myös suuri leimikko nosti hintaa.  Ei ole siis missään tapauksessa kelvollinen jatkuvan kasvatuksen puun hintoja kuvaamaan..

Panun kommentti hinnoittelusta oli hyvä, kun lukee sen loppuun saakka, eikä pysähdy Timpan lainaukseen. Toisaalta kaikki työelämässä olevat tietävät, miten tarjouskisoissa tulee laskentavirheitä. Onpa moni toimittaja kaatunutkin väärin hinnoiteltuun voittoon. Joskus olisi halvempaa seisottaa kalustoa/orkesteria kuin tehdä tappiollinen toimitus.

Tilastokelpoista dataa ei saada yhden tarjouskisan tuloksista.

Jossiteltavaa kuutiohinnan lisäksi jää paljon. Oliko hakkuu onnistunut tai oliko suunnittelu onnistunut. Jos hakkuu olisi suunniteltu toisenlaisena, miten se olisi vaikuttanut kuutiohintaan ja lopputulokseen.

Ainoa fakta tuosta kohteesta on täydellinen epäonnistuminen. Se ei anna kovin hyvää pohjaa markkinoida menetelmän paremmuutta.

Mitä siinä on suunniteltu?    Myräköitäkö  ?   Avohakkuissa menee kaikki nuoret  ja vanhat aina kun Vesivehmaalla.

Metsäkeskuksen selvityksessä kysymys oli avohakkuista metsänkäyttöilmoituksilta poimittuna. Kasvatushakuut luokitellaan ja tilastoidaan erikseen ja eiköhän se ole tullut selväksi, että niitä hakataan liian harvaksi ja liian nuorena molemmissa hoitomuodoissa. Tuo Konneveden tapaus on outo, siinä on toteutettu 2/3 osan poistumaa, joka yleensä on metsän tuhoksi. Ainakin, jos se toteutetaan umpimetsään. On vastoin Arvometsän ja Kettusenkin suosituksia.

Perko kommentoi yllä  niin sanottua Konneveden tapausta, jossa jatkuvan kasvatuksen osaajana esiintyvä Arvo Kettunen esitteli omaa tapaansa käsitellä järeää päätehakkuukypsää metsää. Hän totesi, että ”ML toimittaja keksi siihen JK:n”. 

Ei keksinyt. Juttu sai alkunsa aikoinaan Jyväskylässä metsämessuilla, jossa Kettunen havainnollisti  ajatuksiaan jatkuvapeitteisestä metsän kasvatuksesta laskelmien ja kuvien perusteella. Sovimme, että mennään tekemään juttua, kun hänellä on sopiva kohde tekeillä. Hän otti yhteyttä, kun nyt puheena olevaa kohdetta hakattiin.

Metsälehden jutussa 7/2019 Kettunen kertoi, että hakkuu on ensimmäinen vaihe metsän muovaamisessa kohti jatkuvan kasvatuksen metsärakennetta.

Jutun saatteeksi kirjoittamassani kommentissa pohdiskelin myrskytuhojen riskiä ja arvelin, että tuurillakin olisi osuutta siihen, kuinka metsä hakkuun jälkeen selviää.

Metsälehdessä 1/2022 todettiin, että myrskyt olivat murjoneet Kettusen leimikon pilalle. Huonosta tuurista tosin ei ollut kyse, koska lähialueella ei samaan aikaan ilmennyt muita merkittäviä myrskytuhoja.

Mikko Riikilä, ”ML toimittaja”