Itselläni tuli jatkuvan kasvatuksen kuvio ostopalstan mukana. En vielä oikein tiedä mitä sen kanssa tekisi, varmaan annan sille mahdollisuuden eli katsellaan jokunen vuosi.

Pari kuviota olen jk:n ”opeilla” kokeeksi harvennuttanut .  Toinen pieni kuvio    jossa tehtiin vanhan männikön ylispuuhakkuu ja tähteelle jäi harvahko eri-ikäinen kuusen taimikko (pit. ~ 2 – 8 m)  ja jonkin verran koivuja.  Puolukkaturvekangas II :sta , osin I:stä , jota voi joutua lannottamaan . Sinne istutettiin täydennyksenä kuusen taimia n. 350 kpl/ha .    Toinen kuvio yläharvennuksena ; tuoreen kankaan sekapuusto jossa on monen kokoista puuta ja eri puulajeja pystyssä valmiina.  Ei tarvinnut harventaa  kovin harvaksi  vaan puiden pituuden mukaan vaihtelevasti suunnilleen norm.harvennusmallien mukaan jäi puita pystyyn.  Yhden tukin mäntyjä ja kuitupuukokoisia kuusia pääosin, aika vähän kuusen taimia.

Timo Kujala osti ensimmäiset metsänsä 20 vuotta sitten ja kiinnostui heti jatkuvasta kasvatuksesta, jota silloin piti harjoittaa lain rajamailla. Ilmeisesti hän on myös myötävaikuttanut jatkuvan kasvatuksen sallivaan lakimuutokseen.

Nordnetin podastissa Kujala sanoi, että hänen metsiinsä tehdään yläharvennus 20 vuoden välein. Toisinsanoen totuuden hetket alkavat olla käsillä. Tuossa podcastissa Timo ei kuitenkaan (enää?) tunnustautunut jatkuvan kasvatuksen harjoittajaksi vaan sanoi, että pitää toimia tilanteen mukaan ja kertoi esimerkkinä tehneensä siemenpuuhakkuun ja äestyksen. Toisaalta hän tuntui kuitenkin jyrkästi vastustavan jaksollista kasvatusta. Ehkä kuulemme lähivuosina lisää mihin suuntaan Kujalan metsänhoito kehittyy.

Mitä Jovain tarkoitat eriyttämisellä? Kyllä metsänkäyttöilmoitukseen pitää laittaa, tekeekö kasvatushakkuuta vai uudistushakkuuta, että metsälakia voidaan valvoa. Tämän estämättä myös jaksollinen menetelmä voi hyödyntää luontaista uudistamista, siinä mielessä eroa ei ole. Myös jatkuvan kasvatuksen kierron voi katkaista uudistamiseen jos taimia ei tule. Jovain, ajattelusi tulee ehkä lähelle Timo Pukkalan ”vapaan kasvatuksen” mallia, jossa tehdään aina järkevin toimi eikä hirttäydytä kumpaankaan malliin. Jatkuvan mallin kannattajat välttelevät kustannuksia kaikin keinoin, mikä ei ihan aina ole järkevää edes omien tavoitteiden toteutumisen kannalta, saati sitten jälkeläisten joiden perinnöksi jää vähätuottoinen joutoalue.

Kyllä ihan puhtaasti rahantekomielessäkin vihreät aatteet unohtaen jatkuvan kasvatuksen teoriassa on paljon houkuttelevia elementtejä:

– Hakataan vain tukkipuuta

– Metsä uudistuu itsestään

– Raivauksia ei tarvitse tehdä

Jos tämä olisi totta niin ei varmaan tarvitsisi paljon miettiä mikä kasvatustapa on taloudellisesti paras. Ymmärrän siis hyvin kaikkia, jotka ovat jatkuvaan kasvatukseen siirtyneet ja miksi erityisesti sijoitttajat/sijoitusrahastot siitä kiinnostuvat. Ainoa kysymys joka herää on kuinka moni on nähnyt vuosikymmeniä jatkuvasti kasvatetun metsän. Itse en ole joten vähän arvailujen varassa on. Onko sellaista koealaa jossain nähtävissä, johon Erkki Lähde ei varmuudella ole istuttanut taimia? 🙂