Eiköhän pienaukot ole tarkoitettu poistettavia valtapuita ja puuryhmiä varten. Kohteita jotka ovat jo valmiiksi taimettuneet tai poistetaan taimettumista varten. Toimii kuuselle varjopuuna, mutta hyvin huonosti tai ei ollenkaan valopuille. Valopuut tarvitsevat uudistuakseen aukon, siemenpuut tmv.  järjestelyn, jossa valo riittää, pienaukoissa se ei riitä.

Sitten kun pienaukkoja on melkein vieri vieressä, valoa riittää joka paikassa. Samaan uudistumista edistävään tulokseen päästään voimakkaalla harvennuksella. Eihän mikään estä soveltamasta sekastrategiaa: välillä harvennellaan ja välillä tehdään aukkoja, jos halutaan väliin lehtipuuvaihe. Tavallaan hakkuumenetelmät muodostavat jatkumon ylä- ja alaharvennuksista suojus- ja siemenpuuhakkuun kautta avohakkuuseen. Syntyvän aukon koko vain muuttuu koko ajan suuremmaksi avohakkuuta kohti mentäessä.

VMI-tulosten mukaan tykkytuholle alttein metsikkö on tasaikäinen liian tiheänä kasvanut männikkö tai koivikko korkealla merenpinnasta .

Tarkennan vielä.N.3 ha koivuvaltaista sekametsää jossa puuta n.90-100 km/ha.

Jos ko.alueet menee muokkaamaan ja istuttamaan niin saa aikaiseksi valtavan hieskoivuvesakon.

Hakkuu tulot ei riitä muokkaukseen ja istutukseen sekä moneen kertaan vesakkoa raivata.

Eihän Jk:ta rajoita hyvät metsänhoidon käytänteet, niitä kyllä riittää.  Kysymys on enemmänkin muista metsänhoidon ja logistiikkaan rajoittavista tekijöistä. Niinhän se on, että hyvätkään metsänhoidon käytänteet eivät tahdo sopia samaan metsään. Kysymys on valinnoista, mutta myös pois sulkemisesta.

Näin vaikeana tykkyaikana, puujalka ei tahdo tuottaa edes niin paljoa, että olisi varaa pitää väylästöt kunnossa. Onhan se niinkin, että hyvää ei saa halvalla, halpaa puuta ja hyvää infrastruktuuria. Hintansa on silläkin, että jakelulinjat joudutaan kaapeloimaan maan sisälle, entäs liikenneväylät, mitä niille tehdään?

Osasyynsä nykyiseen tilanteeseen on tällä uusmuodikkaalla metsänhoidolla. Otettiinhan aikoinaan kohtuullisen suuri urakka, eli suomen metsien kokoinen urakka viljelymetsätalouteen. Onhan siitä tavoitteesta jo puoli suomea tingitty ja lisää joudutaan tinkimään. Isosta urakasta on kysymys edelleen ja tuskin riukumetsien hoito tulee vähenemään tulevaisuudessakaan, ellei saada uusia elementtejä mukaan, ainakin ylivoimaisia ponnisteluja se vaatii.

Jos ilmakaapeli on 30-40 k€/km halvempi kuin maakaapeli, siirtoyhtiöllä pitäisi olla valmiutta maksaa korvaus maanomistajalle varsinkin nyt, kun vastuuta kustannustehokkuudesta ei yhtiöillä ole. Kustannusten päälle saa laittaa kohtuullisen katteen.