Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus ja tykkytuho

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 115)
  • Jatkuva kasvatus ja tykkytuho

    Merkitty: 

    Kävin tänään katselemassa  tykkytuhoja tasaikäiskasvatuksen metsässä. Semmoinen ajatus siellä tuli, että on melko turhaa jättää pari metriä jälkeenjääneitä puita etes aukkopaikkoihin. Tykky pätkii ne kuitenkin jossain vaiheessa vuosien saatossa.

    Paljonko niihin uusmuodikkaisiin jatkuvan kasvatuksen metsiin on ajateltu kasvavan riukupuita valtapuiden varjostaessa ja onko kasvatusohjeissa tätä tykkyasiaa huomioitu?

  • Kurki

    Taimikoiden pinta-alan pitäisi olla mieluummin suuri kuin pieni. Nytkin kun täällä räntäsateen jälkeen oli  lämpötila vain 0…+1,0 astetta  vuorokauden verran niin siellä, missä ei tuuli päässyt vaikuttamaan, taimien latvat eivät ehtineet  puhdistua lumesta lainkaan. Kuusen taimi kestää tykkyä paremmin kuin mänty ja nytkin metrin ja vähän yli männyn taimista puolet ovat jo latva maahan päin lumen sisässä ja osa kallistunut vielä  juuresta, kun ei ole routaa. Keväällä on taas taimikoissa oikomista. Männyn taimien etäisyyden pitäisi olla vähintään 2..2,5 m, että alkavat kestää tykkyä 2,5.. 3,5 m pituisina.

    suorittava porras

    Avaaja on todennut saman , kun mekin , jotka metsissä ammatiksemme työskentelemme. Kasvukilpailussa syystä tai toisesta hävinnyttä puuta ei kannata jättää edes varapuuksi harvenuksen yhteydessä . Myös kaksihaaraiset ja oksistoltaan toispuoleiset puut on syytä poistaa , mikäli halutaan tehdä niillä edes jonkinmoista tiliä . Jos näitä on erehtynyt jättämään kasvuun eh:n yhteydessä , on samalla kohtaa seuraavassa harvennuksessa vain pökkelö joko pystyssä tai pitkällään . Näin ainakin, jos liikutaan tasolla 170mpy tai ylempänä . Siellä lumituhojen todennäköisyys on suurin .

    Timppa

    Rehevillä mailla pieneen aukkoon syntyneet koivut tai männyt ovat niitä riukuuntumiselle alttiita puita.  Kovasti ponnistaen saavat latvuksensa muun metsän tasolle, mutta sitten taipuvat pysyvästi hoikkuutensa vuoksi.  Jos lanka on lähellä, niin sitten tarvitaan korjaajaa.

    Kyllä verttuneissa hyvässä kasvatusasennossa olevien puidenkin latvoja katkeilee.  Meillä metsiä on korkeudelle 220 m merenpinnasta.  Viimeksi talvella 2010 korkeimmalla kasvavissa metsissä oli melko paha lumituho.  Männyllä puu katkeaa latvuksen alaosan kohdalta.  Kuusella vähän vaihtelevasti.   Pahimmat vahingoituneet vanhat männiköt hakattiin aukoksi.  Kuusikoita ja ensiharvennusmänniköitä harvennettiin.  Tappiot näin toimien olivat vähäisei eli vakuutuksen omavastuuosuus.  Ei kannata mennä tuollaisiin metsiin ennen kuin tilanne on ohi.  Voi muuten tulla kiire sinne tänne singahtelevia puunlatvoja väistellessä!!!

    Kyllä meilläkin on myös 2-4 metrisissä taimikoissa esiintynyt jossain määrin jonain tykkytalvena lumituhoja.  Joskus joku kuusentaimissakin.  Yleensä kuitenkin männyissä.  Tuhon erottaa hirvensyönnöksestä mm siksi, että latva on useimmiten täysin irti ja siinä ovat neulaset tallella.  Ei siis mitään syöntiin viittaavaa.  Meidän taimivahinkojen estämiseksi olisi auttanut vain puiden putsaus lumesta.

    pikkutukki

    Jatkuvassa voi olla aika vähän varapuita tuhoutuneiden tilalle . Mitäpä mieltä olette , missä on raja jatkuvan kasvatuksen ja vajaatuottoisuuden välillä ?

    Jätkä

    Jatkuvasti sattuu silmiin – sihtaan tuoreita harvennuskuvioita niin, että eukko jo varoittelee, jos olen puikoissa, että katso eteesi. Siksi tykkään istua hanttimiehen paikalla.

    -Harvoin näkyy sellaista harvennusta, jossa ei olisi noita riukuja jätetty sekaan. Nehän ovat siellä vain runkoluvun takia, esim pohjapinta-alaan ne eivät paljoa vaikuta.

    Lisäksi oikein hypähtävät silmille nuo iso-oksaiset ja haara / mutkapuut! Mitä järkeä on jättää kasvamaan puita, joista ei ole mahdollista saada kunnollista tukkipuuta?

    Lumen murtamat puut ovat sitä satoa, jolle ei aina voi mitään. Joskus kymmenkunta vuotta sitten täällä Suomenselän alueella tuli räntämyrskyt sellaisella volyymilla, että männiköt murskaantuivat, jos olivat määrätyn korkeuskäyrän yläpuolella. Tuhoalue oli kuin veitsellä viilletty.

    Tykkylumi ei tarvitse kovaa tuulta, puhumattakaan myrskystä, vaan sen verran tuulta, että puu taipuu – siihen sitten tulee kosteaa lunta, joka painaa latvat alas.

    Taimikosta lähtien harvennukset ajallaan, niin tuhomahdollisuudet ovat kaikkein pienimmät.

    suorittava porras

    Pahoja tykkytuhoja esiintyy Suomenselän alueella kymmenen vuoden välein. 1980-luvun lopussa oli yksi, vuonna 2000 toinen ja vuonna 2010 kolmas ongelmallinen vuosi tuhojen suhteen. Kaikkien näiden jäljiltä olen ollut tuhoja korjaamassa .

    Tykkytuhoaiheeseen liittyen kannattaa käydä vilkaisemassa allekirjoittaneen kuvasatoa henkilökohtaisesta kuvagalleriasta sivuilta 25 ja 24. Kuvista selviää , mitä tuhoa lumi saa aikaan eri olosuhteissa .

    Ylitiheys ja hoitamattomuus on yleisin yhteinen nimittäjä tuhoalueille. Poikkeuksiakin on. Esim. vuonna 2000 syksyllä tuulen saattelema sankka räntäsade tuhosi pahimmillaan kaikki eteen sattuneet puut . Tukkirunkoja oli katkeillut 10 metristä poikki ja osa oli  kaatunut juurineen . Jälki, kuin tykistökeskityksen päätyttyä . Tämä Suomenselällä.

    Planter

    Suorittava porras toi esiin hirvien osuuden tykkylumituhojen aiheuttajana ja sekin on valitettavasti totisinta totta.

    Hirvituhoriskin alueilla suositellaan poistamaan vain lehtipuusto mäntytaimikoista ja kasvattamaan mäntytaimikko 5 metrin pituuteen ennen taimikon harvennusta. Tämä johtaa taimikon riukuuntumiseen ja taimikon harvennuksen jälkeen tykkylumituhoihin.

    Jos harvennuksen tekee aikaisemmin, ei jäljelle jää yhtään tukkipuuaihiota, koska jokainen syödään. Kuvat alla kertovat männyn kasvatuksesta hirvitalousalueella.

    https://www.metsalehti.fi/wp-content/uploads/img0042-dff44416input16o1bhd542sd11qd1ms9ukc9hc120of.jpg

    https://www.metsalehti.fi/wp-content/uploads/img0052-dff44416input16o1bhd54a1jrqd19jl1a88loe10u7k.jpg

    kuusessa ollaan

    Kaksi rajua lumituhotalvea olen kokenut omilla tiluksilla (korkeus 180-200 m merenpinnasta) 80-luvun puolivälin jälkeen, toinen edellämainittu 2010 ja sen päälle sitten lievempi 2013. Molemmissa tapauksissa tuli eilisillan tavoin uudenvuoden tienoilla jäätävää tihkusadetta ja päälle pilvistä pakkassäätä. Siihen selkään viikon päästä hiljalleen satanutta suojalunta. Oksiin siis jäätyi sentin-kahden kerros jäätä, joka sitoi lumen itseensä, estäen samalla jään sulamisen. Nämä rungot erottuivat vielä keväälläkin..

    Tulos oli tuhoisa, 30 hehtaarin alueen ehdin kesään mennessä siivota, 300 kuutiota puuta, suurin osa tukkia.

    Mutta, mielenkiintoista onkin se, että tuhopuut ovat olleet 2000-luvulla lähes kaikki havupäävaltapuita. 80-luvulla harvennusten koivuja, lopputalvesta. Muutos on ollut selvä, muistan talven 88-89 olleen se muutoksen hetki, tammikuussa alkoi sataa vettä. Eli kuten nytkin, vesi lirisee lumen alla 🙁

    Männyistä lähti jätkän kertomalla tavalla koko latvus alas, kuusista kolmen metrin pätkä latvaa. Näitä oli sitten maahan pystyyn pudonneina. Männyissä syy lieni se, että paremmin kasvutilaa saaneissa päävaltapuissa oksistoon kertynyt lumikuorma oli lähes tuplaten suurempi. Lisävaltapuiden kapeampi oksisto ei kerännyt lunta niin paljon. Ja sama trendi oli läheisillä metsäjallituksen mailla, etenkin lannotetuissa männiköissä. Niiden tuuheammat neulaset keräsivät pahemmin lumikuormaa.

     

    Kun vertaan näitä kokemuksia siihen, että JK metsissä annetaan reilusti kasvutilaa ja hyvin helposti oksistosta tulee toispuoleinen, eipä innosta kokeilla ja koetella hermoja. Eilenkin tihkusateessa mietti, millainen savotta voi olla edessä. Ja riukuuntuneiden metsien lumituhot ovat itsestään selviä, runkomuoto ei kestä taivutusta. Mutta se on oma valinta.

    Kurki

    Täällä Länsi-Kainuussa alavilla mailla tämän talven runsaiden lumisateiden jälkeen on ihan hyvä tilanne. Ei tuhoja. Isommat puut puhdistuisvat tuon 0..+1 lämpötilan ja tuulen vaikutuksesta vuorokauden aikana aika puhtaiksi. Eikä pitkään aikaan ole ollut tykkytuhoja isommissa puissa. Oliko 15..20 vuotta sitten, kun jääsade alkoi katkoi isompia puita, mutta tuokin tuho jäi vähäiseksi, kun melkein heti sateen jälkeen lämpötila nousi reilusti nollan yläpuolelle ja sulatti jään pois. Nyt näyttäisi pysyvän pakkasella ja pakkaslumisade ei ole niin paha asia ja jos lumisade vielä tulee hienojakeisena kovan tuuleen puhaltaessa niin eipä juuri lunta kerry puihin lainkaan.

    Jätkä

    Kun tuuli olisikin ravisteleva, niin ei olisi niin suurta hätää. Pitääkin ajella katsomassa, onko lumi pysynyt puissa vai ei.

    Tuolla joku mainitsi taimikon ravistelun, se on tietenkin hyvä apu, jos lumi vielä irtoaa. Pakkasta on pikkuisen, voi olla, ettei irtoa. Kova homma se kuitenkin on, olisi hyvä, jos olisi teloilla varustettu Kömpijä, sillä harvennetussa taimikossa olisi kevyt kulkea puulta puulle ja töniä vaikka heinähangolla runkoja hieman.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 115)