Lopputuote oli varmaan arvokasta,on se sitten huonekaluaihioina taikka paperina. Kyllä sen ajan tehtaiden patruunat, on kyse sahasta tai kuiduttavasta teollisuudesta, elivät kuin ruhtinaat rakennuttaen linnoja ja palatseja ja ostellen sadointuhansin hehtaarein metsiä ja kartanoita. MUTTA: sitä kaikkien noiden työntekijöiden tuottamaa hedelmää söi vain yksi perhe – tai suppea suku. Nykyään niitä osakkaita ja osinkojen ottajia on jopa miljoonittain, eikä sille porukalle mikään riitä.

Ne numerot eivät voi olla muuta kuin pituus jalkoina ja paksuus tuumina. Jotkut 18 – ja 22 jalkaa olivat aivan normimittoja, joskus havupuusta tehtiin 24 jalkaisiakin. Vaneeritukit olivat pidempiäkin. jopa  28 jalkaisia olen tehnyt. Ostaja halusi mahdollisimman pitkiä, että saivat tukkiautoon puoliperävaunun kanssa kunnon kuorman, kun ajomatka oli pitkä.

Jätkä on oikeassa. Jos aikoinaan joku tehdaspatruuna rikastuikin, se on hyväksyttävää. Olivathan he luoneet, tai hankkineet nuo tehtaansa ja laitoksensa omilla varoillaan. Nykyisille kasvottomille pörssiyhtiöille ei todellakaan mikään riitä… Joo, jalkoja ja tuumia ovat. Tukit mitattiin kuutiojalkoina ja kuitupuu pinokuutioina, tekijälle myös kappalemitalla.