Näillä tiedoilla Leevin kysymykseen on mahdoton vastata, kuvio pitäisi itse nähdä. Mutta spekuloidaan nyt vähäsen. Jos yläharvennuksen jälkeen on todennäköistä, että puusto ei enää sulkeudu, niin en tekisi yläharvennusta, seurauksena on tuulituhoja ja metsäpohjan heinittyminen ja vesakoituminen, josta on paljon harmia aikanaan. Tukkiprosentti kuulostaa aika pieneltä tässä harvennuksessa. Nämä ylä-harvennuksessa poistettavat puut kasvaisivat todennäköisesti nopeasti yli 80 tukkiprosenttiin. Nyt hakkaat ne pienellä tukkiprosentilla pois.
Valtapuiden arvokasvu on tukkiprosentista päätelleen nyt huipussaan! Onko todennäköistä, että 15v aikana lisävaltapuutkaan ylittävät juurikaan tuota 65 tukkiprosenttia? Lopputulos voi olla, että hakkaat nyt ja 15v päästä 65 tukkiprosentilla? Ja nyt myyt tukkia harvennushinnalla.
Jos kasvatustiheys on nyt alle 1000kpl/ha, niin älä harvenna ollenkaan. Laita sen sijaan Metsän NP:tä ensi kesänä ja hakkaa aukoksi 6-10v kulutta. Varmasti paras taloudellinen tulos tulee näin. Jos tarvitset rahaa heti, niin asia on tietysti eri jos et voi sitä ottaa jostain muualta.
Tuo heinittyminen on kyllä vakava ongelma josta pete mainitsi.
Noin juuri eräällä naapuripalstalla kävi kun harvensi liian harvaksi.
Puun taimia vähän mutta heinikkoa senkin enemmän.
Uudistus hankaloituu ja se on aina huono asia. Varsinkin kun se heinikko oikein ”räjähtää” kasvuun kun loppupuusto kaadetaan.
Myös tuulituho konkretisoitui Tapaninmyrskyssä ja hehtaari tuli aukkoa nopeasti.
Tanelikin on tehnyt oman kokeensa ”jatketusta kasvatuksesta”
Oli vähän sekalainen Kuusikko, jossa vanhimmat kuuset olivat kyllä tyvestä isoja, mutta lyhkäisiä. Nuoremmat ”alikasvos” kuuset olivat kasvaneet pituudessa ohi. Lisäksi oli vähän mäntyä.
Oli sellainen tilanne etten juuri silloin halunnut uudistustöitä tehdä, joten tehtiin ”yläharvennus”, jossa poistettiin ne lyhyet vanhat kuuset ja muutamia suurimpia niistä nuoremmista. Varsinaisesti kilpailun hävinneitä poistettiin myos ja männyistä vain vialliset puut.
10 vuotta myöhemmin aukkohakkuu. Olivathan ne puut yleisesti kyllä järeytyneet melkoisesti. Yksi pitkä miinus tuli siitä, että joukossa oli jo huomattavan paljon pystyynkuivaneita kuusia ja jokunen mäntykin.
Johtopäätös ”kokeesta” oli että maa oli liian karu tälläiseen ja puuston ikä liian korkea.
Viljavemmalla maalla ja hiukan nuoremmalla puustolla olisi kai onnistunut paremmin.
Nyt sillä kuviolla on, keväällä istutetut, vantterat männyntaimet.
Tämä jatkettu kasvatus kuulostaisi vähän samanlaiselta kuin harjoittamani jatkuva kasvatus, sillä erolla että minä pyrin saamaan myös sen uuden puusukupolven aikaiseksi samoilla metodeilla. Suurin ongelma on oikean puumäärän jättäminen eri tyyppisille metsille, kuten edellisissä kirjoituksissa on käynyt ilmi esim. heinittymisen osalta. Oikean puumäärän jättämiseen vaikuttaa kasvatettava puusto ja maaperä. Myös poistettavien puiden valinta vaatii oman tietämyksensä ja kokemusta. Homma kyllä onnistuu, mutta osaamattomalla se saattaa johtaa tosi surkeaan lopputulokseen, miten ilmeisesti monelle on myös käynyt.
Tamperelainen vihjasi, että tällä menetelmällä saattaa myyntihalutonkin suostua myymään.
Olen samaa mieltä. Metsänomistajia kun on monenlaisia, niin tällä menetelmällä kuvio, jota ei haluta aukoksi saadaan pysymään järeänä ja silti tehdään ainakin jonkinlaista puukauppaa.
Siinä mielessä ihan passeli veto ostajilta, että laitetaanpa kuvio harvennukseen ja odottamaan sitten tulevaa päätehakkuuta.
Vastaus leeville. Jatkettu kasvatus on ihan rehellisesti sanottuna jatkuvaa kasvatusta. Jatkuvan kasvatuksen hyvät puolet on nyt huomioitu, mutta joillekkin näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa tunnustaa asiaa. Ilmeisesti pelätään, että metsämiespiireissä yleisesti parjattu tutkija Erkki Lähde saisi tunnustusta vuosikymmenien työlleen.
Tämä ”jatketun kasvatuksen” termi liittyy Metsä Groupin Viestin juttuun, joka käsittelee koeluonteista yläharvennushakkuuta.
Jutun lopussa mainitaan, että metodi on ihan toimiva Etelä-Suomen viljavissa kuusikoissa.
Onhan hyvä että tulee uusia toimintatapoja. Niistä kannattaa keskustella ja arvioida miten ne soveltuisivat vaikkapa ”omaan käyttöön”.
Kiitokset Petelle asiantuntevista kommenteista, niitä lukee mielellään.
Metsä Groupin ”jatketun kasvatuksen kokeessa” poistetaan lähes kaikki lehtipuu. Tätä kutsutaan myös tasaavaksi harvennukseksi ja kasvamaan jätetään laadultaan parhaita lisävaltapuita. Hakkuita on suoritettu hyvin tarkasti ohjaten, joten metsään on jäänyt jopa enemmän puuta kuin harvennusmallit edellyttävät.
Oma arvioni on että päätehakkuuta on jäänyt odottelemaan 500-600 runkoa/ha. Näin ollen ei ehkä heinittymisestä tule ongelmaa, eikä vesakoitumisestakaan.
Luontaista taimettumistakaan ei syntyne, joten ei tässä täyty jatkuvan kasvatuksen kriteerit.
Mekin kokeiltiin kerran ”jatkettua kasvatusta” oma-alotteisesti. Ei siis metsäyhtiön ehdotuksesta. Siis suurimmat kuuset pois ja toivottiin, että ne keskikokoiset alkaisivat kasvaa. Olen kertonut tästä aiemminkin. Tulos oli joka tapauksessa se, etteivät ne vähän varjossa kasvaneet enää elpyneetkään vaan alkoi kuolla ja kaatuilla.
Pari vuotta katseltiin ja sitten aukoksi. Ainakin tuon testin perusteella menetelmä on täyttä humpuukia.Siinä myydään uudistuskypsää metsää harvennuspuun hinnalla. Ja kärsitään tappioita myös siksi, kun jätetty puusto ei enää kasvakaan vaan tosiasiassa vähenee.
Minun mielestäni ainoa oikea tapa kasvattaa uudistuskuusikko on se, että siellä kasvaa n. 600 kpl/ha vähän järeydestä riippuen. Muuten tulee ongelmia kuivumisen, kaatuilun ja heinikon kanssa, kuten tuolla edellä on todettu.
Jatketuksi kasvatukseksi tässä kutsuttu yläharvennus ei ole uusi menetelmä. Se perustuu Yrjö Vuokilan 1960-luvun kokeisiin (53 koealaa), joita on mitattu jo yli 40 vuotta. Tulokset ovat olleet selkeät (lainaus Mielikäinen& Valkonen ”Harvennustavan vaikutus varttuneen metsikön tuotokseen ja tuottoihin Etelä-Suomessa, Folia Forestalia 776, 1991):
”Yläharvennettujen (Huom!) männiköiden tilavuuskasvu 25 vuoden aikana oli 7,6 % korkeampi kuin alaharvennettujen. Harvennustapa ei vaikuttanut tukkipuun kokonaistuotokseenb eikä kantorahatuloihin, kun myös päätehakkuu otettiin mukaan. Tulojen nykyarvojen laskeminen 4 % korolla korosti harvennustulojen merkitystä parantaen yläharvennuksen edullisuutta (+ 10 %)).”
Yläharvbennun on ollut Tapion suosituksissa ainakin vuodesta 1994 lähtien. Eli ei muuta kuin yläharventamaan parhaita, kasvuisia puita suosien.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.