Katsoin metsäkeskuksen tuoreista tiedoista yhden istutuskuvion tiedot. ikä 42v, puusto 89m3/ha. Jos uudistus maksaa ilman heinäyksiä ja taimikonhoitoa 1300€, 4% korolla tulee kuution hinnaksi 93€ onks. järkee ???
Tiheikkökasvatus energiaksi onkin eri asia kuin hoidettu lehtipuusto, jonka alle haetaan kuusikkoa. En usko että lehtipuutiheikköön kannattaa erityisesti pyrkiä, mutta niitä syntyy sinne tänne hoitamattomuuden tuloksena. Todennäköisesti niissä kannattaa usein tehdä yksi raivaus, ennen kuin niitä lähtee tarjoamaan edes energiapuuksi.
Eipä taida kirjoista oppia metsien luontaisesta uudistumisesta ja omakohtainen kokemuskin tuntuu olevan monilla ohut tästä laittomasta menetelmästä. Kovin suosittua ei varmaan ole ollut kirjojen tekeminenkään tällaisesta laittomuudesta. Jostakin syystä mutu aiheesta on silti kovassa huudossa.
Eikö nyt Jalkanen niin ole, ettei kukaan vakavissaan ala tekemään maanmuokkausta ja taimikonhoitoja hieskoivikon aikaansaamioseksi. Kyllä maanmuokkauksella pyritään johonkin aivan muuhun. Siemensyntyiset hieskoivut ovat maanmuokkauksen kirous, ei pyrkimys.
Joskus tuntuu, että meillä metsäopetuksessa on koulutettu metsänuudistamisen idiootteja, eikä luonnon omien mekanismien ymmärtäjiä.
Tutkimustietoon perustuva kirjallisuus tukee koivun osalta omia havaintojani luontaisesta uudistamisesta. Joskus luontaista tavaraa tuli yli tarpeen, joskus hyvin vähän. Epäselväksi jää vain se, miksi näin suurta vaihtelua esiintyy.
Itselläni on kahdella kuviolla koivulle istutettu T1 taimikko, joissa molemmissa on tehty muokkaus ja kantojen nosto. Muokkauksen puutteella ei siis voi tilannetta selittää. Lisäksi molempien, mutta etenkin toisen vieressä on runsaasti eri-ikäisiä koivuja siementämässä. Silti kummassakin on vain hyvin vähän luontaista täydennystä ja sekin vähä mitä on, jakautuu hyvin epätasaisesti alalle. Alle metrin välein kasvavat rungot ei kasvatuskelpoisten yksilöiden lukumäärää todellisuudessa kasvata.
Kahdesta koealasta ei tilastoa saa, mutta saman ilmiön huomaa helposti muidenkin omistamilla kuvioilla.
Käsittääkseni Jalkanen ei puhunut muokkauksesta, vaan raivaamisesta. Mutta osaatko sinä Reima selittää, miksi koivun luontaisessa uudistamisessa esiintyy niin suurta vaihtelua onnistumisen suhteen? Mitä pitäisi tehdä, jotta epäonnistumiset vältettäisiin?
Reimalla ei ilmeisesti ole metsänomistajakokemusta pitemmältä ajalta, koska hän ei näytä tuntevan aikaisempaa metsälainsäädäntöä.
Metsän luontainen uudistaminen ei ole missään vaiheessa ollut Suomessa kiellettyä.
Metsän on voinut hakata siemenpuuasentoon tai suojuspuuasentoon. Myöhemmmin on tehty ylispuuhakkuu ja tarvittavat harvennukset.
Luontaisen uudistumisen edellytykset oli oltava olemassa ennen hakkuita, mikä pitäisi olla nytkin, mutta lakia muutettiin niin, ettei uudistumisedellytyksiä tarvitse enää käytännössä olla, ja se on uudessa laissa erittäin huono asia.
Suosittelen kaikkia lukemaan metsälaista mitä kohdassa 8 mainitaan uudistamisesta: https://www.finlex.fi/fi/
laki/ajantasa/1996
/19961093
Jostakin syystä lainsäätäjä antaessaan vapautta uuden metsälain mukana, piti hieskoivun kasvattamisen pannassa: ”Taimikon saa perustaa hieskoivun taimilla tai siemenillä vain turvemailla, kangasmaiden soistuneissa osissa ja tiiviillä savi- tai hiesuvaltaisilla mailla. Muilla kasvupaikoilla hieskoivua voidaan käyttää sen kasvupaikasta ja alueen maantieteellisestä sijainnista riippuen täydentävänä puulajina”.
Jos hieskoivulla ei olisi rajoitteita, saisi lain määrittelemän ”taimikko katsotaan saaduksi aikaan, kun se on riittävän tiheä, taimet ovat tasaisesti jakautuneina, niiden keskipituus on 0,5 metriä ja niiden kehittymistä ei uhkaa välittömästi muu kasvillisuus”.
Meillä on itsellä edellisen omistajan aikaan perustettua taimikkoa, joka on saatu aikaiseksi äestämällä uudistusala ja jättämällä kuviolle joitakin siemenpuita. Halpaa uudistamista. Halpuuden vastapainoksi kuvio on vaatinut reilummin raivaussahan ulkoiluttamista, mutta kuvioille on syntynyt kohtuullisen asiallinen taimikko. Jos omalle työlle laskee hintaa tai joutuu ulkoistamaan taimikonhoidon, pääsee istutustaimilla kokonaisuudessa halvemmalla.
Kuvioilla puut olivat keskittyneet äestysuriin. Urien ulkopuolella kasvaa äärimmäisen vähän puita. Äestysuriin oli tullut reilusti tavaraa, jonka seasta pystyimme valitsemaan kasvatettavia rauduskoivuja, kuusia ja mäntyjä. Aina paikallisten olojen mukaan.
Woodman muuten oikeassa mutta mielestäni turvepohjilla nimenomaan pinnan ”hipelöinti” se oikea tapa. Koska siinä muuntuma kasvuun hyvälaatuinen eikä raakaa puhdasta turvetta ja kasvukyky paras. Mutta kasvillisuuden pintajuurakko kevyesti vain pois. Eihän ne puut siellä yleensä hae juuria syvälle vaan laajasti pinnassa.
Esimerkkikuvio on muutama hehtaari turvepoltoa tai peltoheittoa. Turpeen paksuus on 40-70 cm ja alla tiivistä hiesua (savimaista). Kun aluetta on muokattu matalaan, syntyy hieskoivua.
Mutta alueen läpi on vedetty kanava ja kanavan penkat eivät kuulemma kasvaneet ensimmäisinä vuosina mitään. Heinät ja ruohovartisetkin tulivat hitaasti. Nyt ehkä noin 35-40 vuotta kanavan kaivun jälkeen penkat kasvavat alueen komeinta rauduskoivua.
Tässä olisikin mielenkiintoinen vertailukohta sipistelyn ja rajun muokkauksen vertailuksi.
Kuten Caballista huomautti, valitettavasti hieskoivua edelleen hyljeksitään uudessakin metsälaissa eikä hyväksytä pääpuulajiksi, mikä olisi loogista, kun kerran energiametsäkasvatus on sinällään sallittu.
Reima Rannalle kommentti. En ole sitä mieltä että hieskoivu- tai leppätiheikköön pitäisi erityisesti pyrkiä, mutta jos sellainen on syntynyt ilman sen kummempia panostuksia (esimerkiksi pääpuulajin istutustaimet ovat kuolleet), tiheikköä kannattaa monesti ennemminkin kehittää edelleen kuin laittaa nurin.
Muutaman vuosikymmenen omissa ja vieraiden metsissä seikkailleena peruskäsitys metsästä ja sen hoidosta ei ole muuttunut.Arvostan kaikkea tietotaitoa jota tutkimus sekä itsenäiset metsänomistajat ovat tiloillaan tehneet ja julki tuovat.
Kun tuo viestiketjun aihe hivuttautui koivuun,tässä yksi resepti.
Alkutilanteessa oli ostotilan hoitamattomaksi jäänyt järeäkin sekapuustoinen etelärinteinen 2,6 ha mt-kuvio,joka hakattiin rauduskoivun sp-asentoon (4 kpl/ha) v.-06.
Poistin motosta kouran,ja asensin puominpäähän laikutuslevyn jolla aivan pintaa pyyhkien ja yhtään kiveä nostamatta laikutin alueen.
Turkiksi ryöpsähtänyt koivuntaimikko oli perattu kerran ja harvennettu viime syksynä 1200r/ha.
Hirvet olivat alussa vaivanakin,mutta nyt taimikko on n.5-6 metristä,ja turpoaa vauhdilla kohti ensharvennusta.
Menetelmää saa vapaasti arvostella…
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.