Katsoin metsäkeskuksen tuoreista tiedoista yhden istutuskuvion tiedot. ikä 42v, puusto 89m3/ha. Jos uudistus maksaa ilman heinäyksiä ja taimikonhoitoa 1300€, 4% korolla tulee kuution hinnaksi 93€ onks. järkee ???
Tämä on loistava esimerkki siitä kun metsänomistaja ajattelee
omilla aivoillaan ja kehittää systeemin jolla uudistuskulut saadaan
minimiin. Kohde on kestänyt hirvienkin vierailun koska luontaisessa
koivuntaimikossa on särkymävaraa.
Tässä ei uudistaminen ole maksanut mitään, muutama tunti työtä.
Noihin kysymyksiin vastauksia varmaan löytyy kirjoistakin Gla.
Tässä taannoin, kun leimikon tekeminen oli vielä käytännössä mhy:n monopoli, uudistin luontaisesti männylle, vai äestäen erästä n. 50 m kapeaa palstaa, jossa kummallakin naapurilla oli jo varttuneet metsät. Yhdistyksen mies väen väkisin itti, että minun on jätettävä siemenpuut alueelle, ellen kylvä aluetta. Siemenet olisi pitänyt tulla omista puista, eikä naapurin puolelta.
Oleellista tietysti onnistumisen kannalta on se, onko tulossa itävää siementä vai ei. Se on yks paskan maku, tuleeko ne omalta vai naapurin puolelta. 50 m alkaa jo muutenkin olla kapeahko männylle uudistettaessa ja sitä olisi pitänyt vielä haitata omilla siemenpuuilla, kun palsta oli vielä itä-länsisuunnassa.
Pitäisi opettaa lukemaan luontoa. Vain idiootit tekevät monimutkaisista asioista yksinkertaisia sääntöjä.
Toivoin, että olisit Reima eteenpäin katsoen antanut omakohtaisen näkemyksen asiaan ja jättänyt tarinat menneisyydessä tehtyistä virheistä rauhaan. On kuitenkin melko olennaista, kuinka suurella todennäköisyydellä kannattavuuslaskelmien oletukset luonnossa toteutuu.
Olennainen kysymys, Gla. Kuinka varmalla pohjalla oletukset ovat? Koskee kaikkia tulevaisuuden ennakointeja. Miten suhtaudut riskeihin ja epävarmuuteen metsänomistajana? Tämä vaikuttaa päätöksentekoosi.
Minuakin häiritsee ennen muuta se, että otetaan yksinkertaisia ja varmoja kantoja monimutkaisista ja oikukkaista luonnon ja talouden ilmiöistä, jotka kaiken kukkuraksi suuntautuvat kauas, kauas tulevaisuuteen.
Minäkin joskus päätin laittaa jonkun alueen viimeisen päälle lyöntiin ja kuinka ollakaan, luonto päätti näyttääkin taivaan merkit. Nyppi niin, että piti pitkään kiertää kohde kaukaa – Siperia opettaa.
En Gla ole perehtynyt mainitsemisen arvoisesti koivunsiemenen sielunelämään. Jos nyt jotain pitäisi kommentoida, niin sanoiskos, että sikiää kuin sieniä sateella ja yleensä riesaksi asti.
Joskus tuli koivun kylvöäkin kokeiltua. Onneksi vain pienialaisesti muutama hehtaari, vaikka ”ammattimiehen” ehdotus oli huomattavasti laajempi, kun tiesi krittisen suhtautumisen istuttamiseen. Ei taida ko. alalla montaa raudusta olla. Nekin joita syntyi, söi hirvet. Onneksi luonto korjaa virheitä. Nyt alueella on luontaisesti syntynyt harvahko männyntaimikko, lähinnä hieskoivua täydennyksenä ja kuusta näytti pukkaavan viivellä havupuutäydennykseksi, kun alueen joitakin vuosia sitten raivasin. Karuin osa alueesta kylvettiin heti männylle ja siinä on hyvä männyntaimikko, (alla paikoin kovasti kuusenalkuao) dottamassa laatukäsittelyä.
Edellä kuvaamani tarina siemenpuista on sinänsä merkityksetön Gla, mutta se vain vieläkin miusta osuvasti kuvaa tätä kaavoihin kangistunutta ilmapiiriä näissä asioissa.
On aika erikoista, että täällä tulevaisuuden uhkissa puhutaan vain metsän uudistamisen riskeistä ja puukaupan riskeistä, mutta muuten sijoitetun rahan tuoton ja pääoman säilymisen riskit sivuutetaan kokonaan, – miksi?
Emme voi tietää osakkeiden kurssikehitystä,
emmekä voi tietää, onko euro Suomen valuuttana tulevaisuudessa ja millä kurssikehityksellä on edetty mahdollisella korvaavalla valuutalla, olkoon se sitten markka, rupla, kruunu tai joku muu.
Kun Suomi joutui viimeksi sotaan, moni vuoden 1939 rahamies olikin käytännössä rahaton sodan jälkeen, mutta metsät säilyttivät arvonsa aivan toisella tavalla.
Rauduskoivu lähtee luontaisesti hyvin jos alueella on ennestään ollu paljon koivua. Maassa oleva siemenpankki ryöpsähtää kasvuun isoissa mättäissä vaikka siemenpuita ei jättäisikään pystyyn. Kylvöllä voisi varmistella tai toisinpäin.
A. Jalkanen: ”Kuinka varmalla pohjalla oletukset ovat? Koskee kaikkia tulevaisuuden ennakointeja. Miten suhtaudut riskeihin ja epävarmuuteen metsänomistajana? Tämä vaikuttaa päätöksentekoosi.”
Tämä on asia, jota joudun jokaisen ratkaisun yhteydessä pohtimaan, enkä silti osaa antaa yksiselitteistä vastausta kysymyksiisi. Koitan selvittää todennäköisimmän vaihtoehdon, ellen tietoisesti lähde jotain kokeilemaan.
Kommenteissani olen puhunut onnistumisen todennäköisyydestä, koska varmuutta ei ole. Ilahduttavaa on se, että Reimakin tarttui tähän asiaan, koska kovin ehdoton käsitys hänellä on aiemmin ollut jaksollisen menetelmän taloudellisista edellytyksistä. Tosin alalla, jossa kasvaa kylvömänty, en kuusialikasvoksella näe saavutettavan mitään lisäarvoa. Samoin se, että koivun kylvöalalla ei kasva käytännössä yhtään raudusta, vaikka hetkeä aiemmin mielestäsi niitä tulee yleensä riesaksi asti, on kovin opettavainen kokemus taloudellisten laskelmien pohjaksi.
Kaavoihin kangistuneeksi koettu ilmapiiri ei ole kovin kiinnostava asia tämän keskustelun kannalta. Se on yhtä hyödyllinen tieto kuin WWF:n metsäasiantuntijan tutkimuksessa selvinnyt tieto, jonka mukaan 69% kansasta vastustaa avohakkuita.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.