Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin meikäläisen ei tarvitse miettiä korkoja.  Tavoite omistajilla on, että syntyy vähintään yhtä hyvä metsä kuin kaadettukin oli.   ”Arpoo” vain kuhunkin paikkaan soveliaan uudistustavan.  Aika vähillä kuluilla pärjää suhteessa myyntituloihin.  Tarvittavia tekijöitä aina löytyy.

Yhteismetsissä laki ja ohjesääntö määräävät, että metsiä on hoidettava kestävän metsätalouden periaatteiden mukaan.  Siihen ei mielestäni kuulu riskinotto uudistuksissa.  Yksityiset voivat toki niinkin tehdä.

Tuo pitäisi kaiketi laskea niinpäin, että lasketaan korkoa korolle kakkosharvennukseen asti, ensiharvennusvaiheessa on sama, harvennetaanko hieskoivuja vai pikkukuusia. Jos istuttaisi välimallin, eli 1200 kuusta, voi säästyneillä varoilla tehdä vaikka keittiöremontin ja kierrellä vähän maailmaa.

Yllättävän usein näkee kommentteja, ettei luontaisessa uudistamisessa olisi raivauskuluja tai niitä olisi selvästi vähemmän. En ymmärrä, mistä moinen väite on peräisin, sillä se ei pidä paikkaansa. Lähes aina näissä luontaisissa kohteissa kuluu työtunteja kaikkein eniten, eikä se kuitenkaan takaa kasvatuskelpoisen puuston syntymistä koko alueelle.

Kyllä voimakas uudistushakkuu johtaa aina melkein taimikonhoitotarpeeseen.

Luontaisessa taimikossa kokovaihtelu aiheuttaa sen, että vahvimmat puut syrjäyttävät heikompia ja ainakin minusta niitä on helppo hoitaa, kun raivaa parhaimpien puiden ympäriltä vain huonot pois. Hyvin tiheässä voi joutua käymään kaksi kertaa. On menty ensiharvennukseen ilman taimikonhoitoakin.

Luontaisesti syntynyt sekametsä on usein vähän suuritöisempi, kuin esim. kokonaan istuttamalla alkuun saatu, mutta ei aina.      Metsuri teki itselleni joku vuosi sitten ensiharvennuksen sekametsään, joka oli luontaisesti syntynyt soistuneelle suht. rehevälle kankaalle. Mitään maanmuokkauksia tai taimikonhoitoja ei oltu siihen koskaan tehty. Myös melko pientä koivua oli paikoin , kaikista sai kuitenkin polttopuukäyttöön sopivia rankoja ja metsä jäi hyvään kasvatustiheyteen harvennuksen jälkeen.

Esim. jossain E-Suomen OMT kankaalla ei vastaava onnistuisi millään.  Mitään yleispätevää ohjetiheyttä tai toimivaa metsitysmallia on vaikea monistaa, koska kaikki alueet on erilaisia monessa suhteessa.