Juuri näin, riippuu paikallisista sahoista.
Paras tulos tulee jos on sellaista harvennusta, jonka joku saha ostaa. Omissa hakkuissaan käyttävät väljempiä mitta- ja jopa väljempiä laatuvaatimuksia, kuin vierastoimittajilta ostaessaan.
Pikkutukki on tilanteesta hyvä lisä tukin lisäksi.Se vain edellyttää jotkut jutskut.Tukkia on tehtävä loppuun asti tukkimittojen antaessa myöten. Harvennuksessa poistetaan huonointa laatua eikä ahnehdita pikkutukkia.
Tämä onnistuu yhtälöllä ammattikuski/ sahapuufirma.
Kun harvennetaan oikein kuten mehtäukko kirjoitti niin tukki ja pikkutukki määrät eivät välttämättä ole niin suuria kuin olettaisi. Voi olla että pikkutukkia ei kerry kovinkaan merkittävää määrää.
Mhy:n korjuupalvelu on varteen orettava vaihtoehto, jos leimikko ei ole kovin suuri, sieltä yleensä on kaupat auki pikkutukkien ja parrujen toimitukselle, kannattaa tiedustella !
Pailalliset sahat on paras vaihtoehto, jos lähietöllä sellainen tekee puukauppaa. Siellä löytyy myös hyvät mitat molemmille, parru esim, 28 dm / 9 cm, pikkitukki 34 – 46 dm / 12 cm harvennus leimikossa yleensä parru on se laji, jota kertyy eniten.
Keskimäärin terve leimikko tuo lisäarvoa kuidun hintaan kolmanneksen japa puolet. Tälle kertymälle on edellitys, ”Ammattikuski ” ja apreeraus rungon mukaan, ensin tukki, pikkutukki, parru ja jos jotain vielä jää jäljelle on kuitua.
Kolme isoa firmaa edustaa, harvennus leimikoissa, vaihtelevasti nihkenmpää tulkintaa, lisälajien suhteen, jos yleensä kauppaa syntyykään järkevään hintaan.
Mhy:n korjuupalvelu edustaa juuri tuota tapaa harventaa jossa haetaan vain parasta tukiksi myytävää. Aivan illan lenkillä jälleen todettua. Että siinä mielessä kyllä poikkeaa isojen tavasta joille kuitu on poikaa. Tulee tehtyä oikeanlaista alaharvennusta niillä. Jälki ainakin silleen mukavampaa katella. On ne huonot edes otettu pois.
Tapahtui kerran hankintapalvelun harvennusleimikolla…
Poika teki innokkaasti tukkia ja pikkutukkia aina kun vaan sitä näytti. Isä ajoi ja teki lajittelua laanilla. Tukiksi kelpaamattomat nosteli kuitukasaan. Ja mikäs siinä, jos laatu ei ole tukin tai pikkutukin laatua, niin näinhän sen pitää mennä.
Pienoinen ongelma oli vain se, että tukit meni tehdasmitalla ja kuidut motomitalla ja korjuu laskutettiin tietysti motomitalla. No tämä oli tietysti vain metsänomistajan ongelma 🙂
Joo,tuo ”tapahtui hankintaleimikolla..” käy esimerkistä kuinka ei pidä tehdä.Menetelmässä lisätyön määrä on tolkuton!
Lisäksi kun apteeraus/laadutus tehdään laanissa, rungot tulee jaettua miten sattuu joka taas johtaa arvokkaamman ptl:n siirtymiseen roskaluokkaan.
Mutta kuten tiedämme,esim pylvään teko ei välttämättä ole itsestäänselvästi paras vaihto-ehto. Ratkaisevat tekijät ovat pylväsmitat ja hinta,rungon pituus / kapenema sekä tukin hinta.
Vaikuttaa tietysti korjuu-olosuhteetkin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.