Keskustelut Metsänomistus Isien metsä

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 134)
  • Isien metsä

    Makasiinissa 3/21 oli juttu helsinkiläisen toimittajan näkemyksistä metsästä. Minusta se oli erinomainen katsaus ihmisen sielunmaisemaan.

    Toimittajan isoisä on tilan aikoinaan hankkinut, raivannut sinne kotipaikan, isäkin on tottunut metsätöihin, mutta tämän lapselle eli jutussa esiintyvälle helsinkiläiselle toimittajalle metsä on jäänyt etäiseksi asiaksi. Ilmeisesti kiinnostus kotona asuessaan on ollut jossain muualla kuin osallistua metsänhoitoon, eikä aihe ole ennen perinnönjakoa tullut ajankohtaiseksi. Hienoa sinänsä, että toimittaja näkee tässä kytköksen yhteiskunnalliseen ilmiöön ja sen takia alkoi tutustua metsän omistamiseen liittyvien asioiden lisäksi tähän ilmiöön.

    Metsäsuhteen heikkoudesta huolimatta niin toimittajalla, kuin luultavasti useimmilla muillakin suomalaisilla on mielipide metsistä ja niiden hoidosta. Tekihän Annukka Valkeapää Helsingin yliopistossa gradun kansalaisten käsityksistä metsistä ja metsäpolitiikasta, jossa ilmeni kiinnostavia, joskaan tätä taustaa vasten ei kovin yllättäviä asioita. Toimittajankin käsitys metsistä perustuu ulkoiluun Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa, ei kahden edeltävän sukupolven työnteon merkitykseen.

    Pitkän prosessin jälkeen syntyi päätös, jossa tilalla luovutaan metsätalouden harjoittamisesta ja metsät saavat olla tai kuten toimittaja sanoo, levätä. Tätä päätöstä muiden täytyy kunnioittaa. Itse kuitenkin haluan kyseenalaistaa perusteita päätöksen teolle.

    Tila on siis tarjonnut elinkeinon nykyistä omistajaa edeltäville kahdelle sukupolvelle. Kolmas sukupolvi eli metsän nykyinen omistaja on saanut yhteiskunnan varoilla hankittua korkea-asteen tutkinnon ja nykyisen työpaikankin toiminta rahoitetaan verovaroilla. Luettuaan palkitun kirjan Metsä meidän jälkeen on omistajalle muodostunut mielipide, jonka mukaan hän ei metsän tarjoamia tuloja tarvitse ja metsä saa ”levätä”.

    Vaikka jokaisella on oikeus tehdä metsilleen melkein mitä tahansa, tämä yhtälö saa minut surulliseksi. Toimittaja ei metsiään tarvitse, koska velkaantuvan valtion verorahat ja siten myös hänen palkkansa ja muutkin työnantajan kulut tippuu taivaasta. Minusta päätös kuvaa äärimmäistä itsekkyyttä, jollaisella asenteella tämä yhteiskunta ei tule selviytymään. Toimittaja väittää olevansa kiitollinen isän ja isoisän työstä, mutta mielestäni ei ymmärrä, mitä kiitollisuus tarkoittaa. Päätöksellään hän mitätöi kahden sukupolven työn merkityksen. Hän myöskään ei huomioi oman lapsen asemaa. Elämän pitäisi jatkua, aivan kuten tähänkin saakka.

    Koska metsät käsitetään kansallisomaisuutena, minulla on oikeus vaatia kyseistä omistajaa jatkamaan edeltävien sukupolvien harjoittamaa metsätaloutta. Sama oikeus on metsän omistajan lapsella, joka tarvitsee monen vuoden ajan mm. yhteiskunnan kustantamaa koulutusta ja terveydenhuoltoa ennen pääsyään työelämään.

    Usein puhutaan pankeissa makaavan laiskan rahan aiheuttamista taloudellisista tappioista. Mielestäni suhtautumisessa metsään on kyse täysin samasta asiasta. Ellei halua harjoittaa metsätaloutta, kansallisomaisuus-ajattelumallin mukaan metsille pitäisi asettaa suojelumetsän status. Silloin metsä osallistuisi yhteiskunnan toimintaan, koska suojelulle asetetaan samanlaisia tavoitteita kuin taloudelliselle toiminnalle. Saman lehden kolumnissa Annika Kangas avasi hienosti tämän asian merkitystä. Kyseessä on sen mittakaavan asiat, ettei yhteiskunta vapaamatkustajia tarvitse.

  • Tolopainen

    Suomessa toimittajia ei saa arvostella, niin ovat suojanneet itsensä. Onhan se tietenkin hienoa kun Twitter noteeraa ja estää toimittajien arvostelun. Kyllä setä Arkkadiakin räksyttää, mutta yrittäkääpä sohaista häntä. Niin bänniä tulee ja jupinaa ilman seuraajia kuulemma ei ole mielipiteen vapautta, se on hänen kantansa.

     

     

    Visakallo

    Millä tavalla Haban elämä olisi parenpaa, jos Kekkosen tilalla olisi ollut joku toinen?

    Rane

    ”Millä tavalla Haban elämä olisi parenpaa, jos Kekkosen tilalla olisi ollut joku toinen?”

    Ehkä Haba olisi luonut mittavan virkamiesuran Suomen Sosialistisessa Neuvostotasavallassa?

    Visakallo

    Haba olisi kyllä oikein sopiva Otto Wille Kuusisen Part II!

    Haba

    Suomi oli neuvostotasavalta vuoteen 1991. Kepulit tarjosivat virkamiesuraa, en huolinut, kiinnostuksen kohteet olivat jossain muualla.

    A.Jalkanen

    Meidän metsäteollisuustuotteita myydään etupäässä ulkomaille. Siksi on otettava huomioon myös ulkomaisten kuluttajien huolet, kuten uusi muoti-ilmaisu ”kokonaiskestävyys”. Kokonaiskuvassa ei ole kai suuri huoli, jos muutama prosentti metsänomistajista hoitaa metsiään monitavoitteisesti tai jättää kokonaan hoitamatta.

    Gla

    AJ: ”Annan kuitenkin toisen näkymän samaan asiaan. Meillä ei ole tällä hetkellä pulaa puun myyjistä, vaan puusta on toistaiseksi ylituotantoa.”

    Asiassa ongelma on toimittajan ajattelutapa. Isäni ja isoisäni ovat tehnyt työtä, jotta yhteiskunta on saatu jaloilleen ja yhteiskunta on voinut tarjota minulle maailman mittakaavassa huipputasolla palvelut ja elämisen edellytykset kaikilla sektoreilla (itsenäisyys, infra, koulutus, terveydenhuolto jne). Miten joku voi tässä tilanteessa osoittaa kiitollisuuttaan sanomalla, että minä en metsän tuottoja tarvitse (kaikki tarvitsemani kustannetaan verovaroista) ja jättää tuotantolaitoksen heitteille?

    Suojelualueitakin tarvitaan, mutta ylituotantoa puusta meillä ei ole. Punavihreät jatkuvasti esittävät, että hakkuita pitää vähentää, koska nyt hakataan liikaa. Hoidon laiminlyöntihän vähentää hakkuiden lisäksi myös tulevia hakkuumahdollisuuksia eli sitä, mihin meillä on tehty vuosikymmenien ajan työtä ja tuloksia saavutettu. En käsitä, miksi tämä työ pitäisi nyt vesittää. Ja kun tavoitteena on tuottaa tukkia, erityisesti tukkipuun tuotantoa hakkuiden ja hoidon vähentäminen vähentää.

    Jotta punavihreä tavoite voidaan yhdistää siniseen näkemykseen, pitää puuston kasvua lisätä. Tällöin hakkuita ei tarvitse lisätä ilman, että hakkuumahdollisuuksia käytetään suhteessa enemmän.

    Kun kuuntelee radiosarjan loppuun saakka, saa käsityksen toimittajan osaamisesta metsäasioihin liittyen. Hän itsekin tietää, ettei asiasta mitään tiedä, sykähdyttävä elämys on nähdä pellolla kauris, OOOH!!!. Olen varma siitä, että osaamiseltaan toimittajan kaltaisia ihmisiä on valtaosa punavihreistä äänestäjistä. Se ei estä ottamasta kantaa metsäpolitiikkaan. Ja sitä mukaa, kun uusia metsästä ja yhteiskunnan taloudellisista reaaliteeteista vieraantuneita sukupolvia tulee äänestysikään, on meillä joukko uhreja ottamassa vastaan tätä propagandaa. Samaan aikaan yhteiskunta, niin valtio kuin kunnatkin, velkaantuvat. Yhtälö on yksinkertaisesti mahdoton ja johtaa aikanaan suureen rytinään. Näin on historiassa aina ennenkin käynyt ja tulee käymään jatkossakin. Se unohtuu niiltä, joilla elämässä tarkastelujakso yltää seuraavaan kännykän facelift-mallin esittelyajankohtaan.

    Koska metsänhoito on pitkäjänteistä toimintaa, jossa 10 vuodessa voidaan pilata hyväkasvuinen puusto useiden kymmenien vuosien ajaksi, ratkaisut pitäisi olla harkittuja. Kun ne perustuu yksipuoliseen ja jopa valheelliseen näkemykseen luonnosta, aiheutetaan yhteiskunnassa merkittävää vahinkoa.

    Timppa

    Koska metsänhoito on pitkäjänteistä toimintaa, jossa 10 vuodessa voidaan pilata hyväkasvuinen puusto useiden kymmenien vuosien ajaksi, ratkaisut pitäisi olla harkittuja.

    Niitä liian myöhään harvennettuja kohteita on Suomessa aivan liian paljon ja se tullaan näkemään myöhempinä vuosina, kun liiaksi karsiintuneet puut eivät kasvakaan kuten oletetaan.

    Meillä tehdään harvennukset mieluummin etuajassa.

    Tietysti tuo vitkastelu näkyy yhtä lailla taimikoiden hoitamattomuutena.

    R.Ranta

    Gla:n kuvaa ajattelutapa on ongelma, joka on seurausta hyvinvoinnista. Sekin on varmasti totta, että aaltoliikettä hyvinvointi on. Historia sen osoittaa. Maalla se näkyi melkein säännönmukaisesti lyhyelläkin aikavälillä. Jos oli hyvin menestyvä ja vaurastuva talo, niin hyvin usein jo seuraava tai sitä seuraava sukupolvi hävitti edellisten sukupolvien aikaansaannokset. Liika hyvinvointi turmelee suuren osan porukasta, ellei kaikkia. Kuten kaverini tässä joku aika sitten totesi. ”Jo aikaa olisi oltu paratiisissas, ellei välillä mentäisi taaksepäin.”

     

    Ehkä se sinulla Gla em. ogelma hiukan liikaa kohdistuu metsiin. Metsätalouden kannattavuus on heikentynyt ja suunta näyttää edelleen samalta. Kun tähän lisätään metsätilojen pirstoutuminen, metsistä etääntyvä omistus, tulevaisuuden monenlaiset epävarmuudet ja ristiriitaisuudet, hyvin kauaskanoiset investonnit jne., niin eikö lopputulos ole itsestään selvää.

    Isännällä oli nuori poika kaivuuhommissa, kun lapiolla vielä kaivettiin. Poika kaivoi ja isäntä katsoi kädet plakkarissa vierestä. Poika sanoi: ”Kyllä järjestelmää pitäis muuttaa, kun sinä vain katsot ja minun pitää täällä kurassa kaivaa. Johon isäntä totesi, että oli poika järjestelmä sitten mikä tahansa, niin sinä kaivat ja minä katson.

    Visakallo

    Haba: ”Kepulit tarjosivat virkamiesuraa, en huolinut, kiinnostuksen kohteet olivat jossain muualla.”

    Ehkä Haban olisi kuitenkin kannattanut valita se virkamiesura. Nyt kun kuulostaa siltä, että Haballa on pahanlainen kestovitutus päällä joka päivä.

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 134)