Keskustelut Metsänomistus Isien metsä

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 134)
  • Isien metsä

    Makasiinissa 3/21 oli juttu helsinkiläisen toimittajan näkemyksistä metsästä. Minusta se oli erinomainen katsaus ihmisen sielunmaisemaan.

    Toimittajan isoisä on tilan aikoinaan hankkinut, raivannut sinne kotipaikan, isäkin on tottunut metsätöihin, mutta tämän lapselle eli jutussa esiintyvälle helsinkiläiselle toimittajalle metsä on jäänyt etäiseksi asiaksi. Ilmeisesti kiinnostus kotona asuessaan on ollut jossain muualla kuin osallistua metsänhoitoon, eikä aihe ole ennen perinnönjakoa tullut ajankohtaiseksi. Hienoa sinänsä, että toimittaja näkee tässä kytköksen yhteiskunnalliseen ilmiöön ja sen takia alkoi tutustua metsän omistamiseen liittyvien asioiden lisäksi tähän ilmiöön.

    Metsäsuhteen heikkoudesta huolimatta niin toimittajalla, kuin luultavasti useimmilla muillakin suomalaisilla on mielipide metsistä ja niiden hoidosta. Tekihän Annukka Valkeapää Helsingin yliopistossa gradun kansalaisten käsityksistä metsistä ja metsäpolitiikasta, jossa ilmeni kiinnostavia, joskaan tätä taustaa vasten ei kovin yllättäviä asioita. Toimittajankin käsitys metsistä perustuu ulkoiluun Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa, ei kahden edeltävän sukupolven työnteon merkitykseen.

    Pitkän prosessin jälkeen syntyi päätös, jossa tilalla luovutaan metsätalouden harjoittamisesta ja metsät saavat olla tai kuten toimittaja sanoo, levätä. Tätä päätöstä muiden täytyy kunnioittaa. Itse kuitenkin haluan kyseenalaistaa perusteita päätöksen teolle.

    Tila on siis tarjonnut elinkeinon nykyistä omistajaa edeltäville kahdelle sukupolvelle. Kolmas sukupolvi eli metsän nykyinen omistaja on saanut yhteiskunnan varoilla hankittua korkea-asteen tutkinnon ja nykyisen työpaikankin toiminta rahoitetaan verovaroilla. Luettuaan palkitun kirjan Metsä meidän jälkeen on omistajalle muodostunut mielipide, jonka mukaan hän ei metsän tarjoamia tuloja tarvitse ja metsä saa ”levätä”.

    Vaikka jokaisella on oikeus tehdä metsilleen melkein mitä tahansa, tämä yhtälö saa minut surulliseksi. Toimittaja ei metsiään tarvitse, koska velkaantuvan valtion verorahat ja siten myös hänen palkkansa ja muutkin työnantajan kulut tippuu taivaasta. Minusta päätös kuvaa äärimmäistä itsekkyyttä, jollaisella asenteella tämä yhteiskunta ei tule selviytymään. Toimittaja väittää olevansa kiitollinen isän ja isoisän työstä, mutta mielestäni ei ymmärrä, mitä kiitollisuus tarkoittaa. Päätöksellään hän mitätöi kahden sukupolven työn merkityksen. Hän myöskään ei huomioi oman lapsen asemaa. Elämän pitäisi jatkua, aivan kuten tähänkin saakka.

    Koska metsät käsitetään kansallisomaisuutena, minulla on oikeus vaatia kyseistä omistajaa jatkamaan edeltävien sukupolvien harjoittamaa metsätaloutta. Sama oikeus on metsän omistajan lapsella, joka tarvitsee monen vuoden ajan mm. yhteiskunnan kustantamaa koulutusta ja terveydenhuoltoa ennen pääsyään työelämään.

    Usein puhutaan pankeissa makaavan laiskan rahan aiheuttamista taloudellisista tappioista. Mielestäni suhtautumisessa metsään on kyse täysin samasta asiasta. Ellei halua harjoittaa metsätaloutta, kansallisomaisuus-ajattelumallin mukaan metsille pitäisi asettaa suojelumetsän status. Silloin metsä osallistuisi yhteiskunnan toimintaan, koska suojelulle asetetaan samanlaisia tavoitteita kuin taloudelliselle toiminnalle. Saman lehden kolumnissa Annika Kangas avasi hienosti tämän asian merkitystä. Kyseessä on sen mittakaavan asiat, ettei yhteiskunta vapaamatkustajia tarvitse.

  • jees h-valta

    Niin, se metsän ”lepuuttaminen” ei sinällään metsää pahenna. Jospa seuraava sukupolvi kuitenkin keksiikin metsälle hyötykäyttöäkin. Rahan tarve on siihen ehdottomasti paras kannustin. Nythän hintatasotkin alkavat houkuttaa jopa niitäkin joilla ei välitöntä rahan tarvetta ole. Kyllä tässä välillä jo hiukan alkoi tuntua ettei kauaa kannata edes metsään päin kustakkaan kun sieltä saatavat killinkit lähinnä armonpaloja omistajalleen.

    mehtäukko

    Lepuuttaminen ei pahenna, mutta asenteesta tulee mieleen käki. Kevään airuita ja herkkä ääni. Munii pikkulinnun valmiiseen pesään jossa tämä lihova mätäpaise pudottelee pienempänsä ”sisaret” tuhoon.

    Visakallo

    Näinhän se on kuten Jesse totesi. On harvinaisenpaa, että metsää lepuutetaan yhtä sukupolvea kauemmin. Joistakin metsistä toki tehdään suojelualueita, mutta useimmiten lepuutussukupolven jälkeen alkaakin motot ja kaivinkoneet hommiin niin, että käkikin joutuu kukkumaan selällään kannonpäässä.

    R.Ranta

    Tuo sinun periaatteesi Gla on kyllä perusteltu ja kannatettava, mutta kaikki on sen suhteen tämänpäivän todellisuudessa aivan toisin. Huomattava osa porukasta ajaa leppäluokalla, ellei valtaosa. Tasan ei todellakaan mene onnen lahjat tässä suhteessa. Nythän eletään tilannetta, jossa  tulot ja menot eivät ole lähimainkaan tasapainossa, eikä mielikuvituskaan enää riittää siihen, kuinka tämä kaikki oikaistaan ja mihin tämä kaikki johtaa. Parin miljardin kantorahatulot eivät sitä paljon hetkauta. Jos alettaisiin laskea ihmisistä, mitä ne elämänsä aikana kuluttavat yhteiskunnan voimavaroja  ja mitä ne tuottavat työllään yhteiskunnalle, niin erot olisivat todella huikeita.

    Tiesuunnitelmien kannatavuutta lasketaan samalla NNA periaatteella ja jokunen vuosi sitten juttelin erään alan ihmisen kanssa ja hän totesi, että ihmishengen hinnaksi laskettiin silloin pari miljoonaa.

    arto

    Minä laitoin 20ha erilisen metsäpalstan myyntiin. Puita 198000€ edestä. Teetin tilaarvion. Nyt odotellaan tarjouksia. Itsellä ei enää mielen Kiinto riittänyt. Vielä jäi puuhastelu tiluksia. Saa mönkärillä kierrellä rajoja.

    hemputtaja

    Voihan tuota metsääkin ”lepuuttaa” ja joskus se on ihan asiallista/pakkokin.

    Voi olla toisinkin päin. Muistanpa yhden hutilepuutuksen. Omistaja sai päähänsä, että siinä lepuutuksessa rikastuu ja lopputulos oli, että puuta oli niin perkuleesti. Tien reunalta käsi upposi metsään korkeintaan kyynärpäätä myöten. Komeeta alle 10 sentin riukumetsää, jossa joku puukin joukossa.

    Omistaja potkaisi tyhjää ja perikunta teki hakkuun, että nyte rikastutaan. Ei rikastuttu. Piti hilkulla, etteivät joutuneet maksumiehiksi. Ovat edelleen varmoja, että metsänhoitoyhdistys heittiä petkutti.

    Gla

    RR: ”Nythän eletään tilannetta, jossa  tulot ja menot eivät ole lähimainkaan tasapainossa, eikä mielikuvituskaan enää riittää siihen, kuinka tämä kaikki oikaistaan ja mihin tämä kaikki johtaa. Parin miljardin kantorahatulot eivät sitä paljon hetkauta.”

    Kyse ei olekaan kantorahoista, vaan asenteesta ja näkemyksestä siihen, miten yhteiskunta toimii. Toimittaja määritteli itsensä radiosarjassa punavihreäksi kaupunkilaiseksi. Silloin todennäköisesti yhteiskunnassa tulojen ja menojen tasapaino ole päällimmäisenä mielessä ja ymmärrettävästi ajatus omistamisesta kauhistuttaa. Kun vielä löytyy ratkaisu, jossa suljetaan kannattavuus pois mielestä, tällaisen äänestyskäyttäytymisen vaikutus yhteiskuntaan aiheuttaa suuria vaikeuksia. Jos oikein kuulin, tälle ja muille ohjelmassa esiintyville perijöille esim. 95 ha kainuulaista metsämaata ei omaisuutena merkkaa mitään ja sen voi antaa olla passiivisena.

    Ihan vielä en ole radiosarjaa loppuun kuunnellut, mutta siinä tuskin pohditaan uusiutuvien raaka-aineiden saatavuutta ja uusiutumattomien käytön määrää, vaikka luonnosta muuten ollaan huolissaan.

    Metsä Kuusela

    90-luvulla nämä toimittajan kaltaisten ajatusmaailman omaavat saivat sentään vielä aikaiseksi raahautua metsään ja kahlita itsensä motoihin kettingeillä. Nykyään, kun some on tuonut koko maailman pelastamisen näille samaisille punavihreille mahdolliseksi, on vain ilmastonmuutoksella väliä. Luonnon suojelun muutoin on voinut unohtaa, ja jättää vaivautumatta edes poikkeamaan metsään.

    Ideologiassa ei todellisuudella lopulta ole juuri mitään merkitystä. Vain kiihkoilulla.

    oksapuu

    Ensimmäinen metsä 4,4 ha tuli isäukolta ostettua…

    Sittemmin kun on tullut ihan tulorahoituksella ja velalla metsiä ostettua niin ei voi kun ihmetellä näiden hörhöjen maailmaa…

    Vaan se ja sama. Seuraavan sukupolven perintövero saa kyllä yleensä konesahan laulamaan…

    isaskar keturi

    Onhan nämä ratkaisu vähän ohkaisella ymmärryksellä maailmanjärjestyksestä. Mitenhän toimittaja olisi toiminut, jos olisi perinyt UPM:n osakkeita? Kieltäytyisikö nostamasta osinkoja, kun ne perustuu puiden tappamiseen?

    Saalas taas muistutti siitä, että ilmastomuutoksen torjunta lähtee jokaisen kulutuskäyttäytymisestä eikä Suomen metsätalouden kampittamisesta. Hyvän metsänhoidon (ja käytön) avulla on mahdollisuus parantaa meidän mahdollisuuksia selvitä ilmastonmuutoksesta.

    Mutta se on sivusta hyvä huudella asioista, jotka vähäisesti sivuaa omaa elämää välittömästi. Maailmassa on minun mielestä paljon turhia asioita, jotka voisi saman tien kieltää ja ilmasto kiittäisi vähintään yhtä paljon kuin metsien pystyyn jättämisestä.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 134)