Metsänomistaja joutuu maksamaan suoraan taulukkohinnat, ei pysty kilpailuttamaan urakoitsijoita, hyvä,jos saa edes yhden tarjouksen. Ei noita koneita niin paljon ole odottamassa tarjouspyyntöjä, kyllä ne jo on yhtiöiden töissä.
Täällä Satakunnassa tiedän tällä haavaa yhden yrityksen joka tekee suoraa korjuun kauppaa mo:n kanssa. Se perustuu tavallaan hankintakauppaan ja toteutuksen organisoi lähinnä mhy. Nytkin sitten näkee eräällä hakkuulla sen surullisen puolen asiassa. Siellä makaa lahokasat (ei kelpaa erikseen kellekkään) koivukuidut jotka jää mo:n joko jalostettavaksi tai myytäväksi. Mäntytukitkin makaa tienvarressa jo yliaikaa koska tiehoitokunta rajoittaa ajoa. Sinne sinistyy jos kesän kuivaa vartoavat. Missä kohtaa siinä sitten mo ”rikatui”, kysyn vaan.
Eihän urakoitsijat kilpaile yhtiötä kuin tarjouskilpailuvaiheessa esim MH:lla. On pötyä, että jatkuvasti siinä kilpaillaan. Sen jälkeen kun seulonta on suoritettu, tekijät sitoutuvat klusterin ohjeisiin ja menetelmiin alusta loppuun niinkuin kuuluu.
Yksityisen mo korjuussa toimii markkinan lait yksilöllisesti.
Jees-mies vaan jaksaa jakaa katkeruuttaan MHY:tä kohtaan. Ilmeisesti tajuntaan ei ole uponnut hänellä, kuten ei muutamalla muullakaan, että MHY voi tehdä – ja täälläpäin tekeekin- niin, että kaikille puutavaralajeille on jo olemassa ostaja siinä vaiheessa kun kauppaa hierotaan.
Yleensä pienemmätkin erät jotain ihan erikoispuuta (minimi yksi pölkky) – menee kaupaksi, koska leimikot ovat yleensä ketjutettuja, joten pienet keräilyerät poimitaan kyytiin ensin ohikulkumatkalla ja kuorma täytetään isommasta laanista.
Yksinkertaiset tyypit eivät tajua kupletin juonta, mutta monin paikoin esim koneketju siirtyy ajamalla leimikolta toiselle, taikka lavetti on traktorivetoinen, joten tuo ketjutus toimii myös hakkuuaikana.
Jos pöllipino jää tienvarteen, niin siinä kai on se, ainakin Harjavallassa, että jos sen päässä ( maksettu pino) – on MHY:n lappu = menossa ympäristörikos ja valtava tappio MO:lle – Vaan jos se on Hirvimetsän lappu, niin Valtava onnentunne täyttää pikkuruisen lomautetun putkirunkkarin, kun saa bonuksena ilmaiset ”poltinpuut” tienvarresta – sen kun vaan ne mättää Letukan lavalle.
Ne puut ovat kylläkin ostajan ja maksajan omaisuutta ainakin niin pitkään, kuin kauppakirjassa lukee.
mehtäukko. Täällä MH on kilpailuttanut urakointisopimuksensa kolmen vuoden välein ja uskon, että köppäsemmatkin firmat tekevät samaan tahtiin sopimuksia. Ei kai monikaan urakoitsija uskalla uusia koneketjuaan, jos edessä ei ole työntäyteisiä vuosia edes sitä kolmea. Tutut urakoitsijat ovatkin uusineet ketjuaan kolmen vuoden periodein. Kilpailussa tarjouksiin vaikuttaa myös koneiden merkki, malli, ikä, polttoaine, öljyn laatu jne.
Kolme+1. Noin kyllä menee. Jos jolla kulla on ”vanhat” vehkeet, taksatarjouksen on oltava sen alempi. 6-pyöräisillä ei ole mitään jakoa ja teloissa pitää leveyden piisata…
Jätkä höpisköön omiaan vaan. Mutta totuus on havainnot joita tuolta tienvarresta tehdään. Onpa siellä näyttäny mo ajavan omiaan pois traktorivehkeillä lähes yökausia. Tiedä sitten mitä on sovittu mutta sekanaista ja einiin tienestin omaista toimintaa. Koivutukkinökkönen oli siirretty ison tien varteen edelleen mo:n nimettyinä. Kyllä aika hajatienestiä on jos noita nökkösten eteenpäin menoja ja sen jälkeisiä tilityksiä vartoilee. Minulla kaikki lähtee aika pian hakkuun jälkeen. Lanssi on muutaman kuukauden sisällä täysin tyhjä. Ja rahat saadaan kaikista jakeista motolistan mukaan. Näitä on senverran kauan tullut seurattua ettei ihan paljon ole kehittynyt mhy-logistiikka. Miksi eivät laita tavaraa myydyiksi tosiaan jo ennen hakkuuta. Koska ei tiedetä varmaa menekkiä kuin kuusi-ja mäntytukeille ja kuiduille. Aika arpomista jota Jätkä vielä puolustelee muka jonkun etuna, kenenkähän? Eikä niitä poltinpuita kyllä mistään tienvarresta kyytiin mätetä vaan metsään jääneistä. Niistä lämmitellään jälleen ensi talvena. Kovasti komeaa koivuklapia tulee edelleen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.