Kaikki kunnia LV:n muistolle. Emme olleet yhteistoiminnassa. Pari kertaa puhelin yhteydessä kyllä. Olen lueskellut hänen tekstejään aina kun on vastaan tullut. Ei voi sanoa että olisin samaistunut, mutta paljon on ollut samoja asioita, joista on voinut olla samaa mieltä. Kysymys on myös omista kokemuksista ja näkemyksistä. Niistä tärkein ehkä pystykaupan korruptio, korjuun kytkykauppa ja isännätön raha. Ovat hoidettavissa ihan LV:n esityksen pohjalta, toimituskauppana ja sopimalla urakoinnista. Ovat hoidettavissa myös eduskunnan ja kilpailuviranomaisen kautta, joihin tuolla AJ:n liitteessä viitataankin.
Aika sitkeästi on fanitus jäänyt päälle. Ei millään pahalla mutta onko elämäntyöksi/ihanteeksi kovin järkevää haikailla järjestelmää joka kääntyy itseään vastaan? Koitahan Jovain käyttää luovaa itsetutkiskelua, se voi auttaa. Joogaa vaikka samalla. Jos olet jo täällä alan kansalaisilta täyden tyrmäyksen saanut on kai helppo alkaa itsetutkiskelukin.
On se kumma ilmiö tuo isännätön raha. Sitä ei tiedä missä se piileskelee ja jostain ilmestyy puukauppaan. Se on hiukan samnlainen kuin tulibasilli, jota Havukka-ahon ajattelija funtsaili. Sitäkään ei näe, mutta kun raapaisee tulitikun, heti on paikalla.
Mutta kun ei uppoa niin ei vaikka millä ”foluumilla” koettaa tuputtaa. Ihan sama kuin alkaisi väittää, että puuntaimia onkin istutettava latva alaspäin…
Jees on ammattimies ja toimii tavallaan, niin kuin toimimme itse kukin tavallamme.
Jeessin vastaantulo osoittaa miten vaikea on päästä sopimukseen. Tällä hetkellä kilpaillaan puusta, mutta ei kilpailla korjuusta. Sitä voidaan pitää ongelmana ja että saataisiin tähän asiantilaan muutos, korjuu olisi saatava julkiseksi. On mentävä samalle sopimukselle, kuitenkin niin, että vaihtoehdot säilyy entisinä. Voisi mennä tähän tapaan, yhtiö tarjoaa puusta ja tarjoaa korjuusta ja vastaavasti puunmyyjä tarjoaa puusta ja tarjoaa korjuusta, voidaan sopia samalla sopimuksella, tuskin korjuusta tarvitaan erillistä sopimusta. Jää sitten osapuolten varaan, päästäänkö sopimukseen, millä ehdoilla ja kumpi osapuoli hoitaa korjuun ja laskuttaa siitä. Näin voisi mennä avoimesti ja kilpailu on avointa, ei tarvita piiloperintöjä.
Isännätön raha on vähän niin kuin Ruotsinvallan aikaisen Isojaon jäljeltä jääneet jakoperät, eli ne maa- ja vesialueeet, joiden osalta jako tilojen kesken jäi tekemättä, eli niillä ei ole tänä päivänäkään varsinaista isäntää.
Jovainin mukaan tällä hetkellä ei kilpailla korjuusta, taatusti kilpaillaan. Urakoitsijat kilpailevat nyt vasaramiestä vastaan, takana on huonoin korjuu talvi koskaan motoaikakaudella. Monet lopettaisivat jos pystyisivät, mutta velkaisen koneen kanssa on pakko jatkaa, ei niitä kukaan osta järkevällä hinnalla.
Jovain ei ymmärrä sitä, että metsäyhtiöt kilpailuttavat korjuuyritykset ja tekevät molempia osapuolia sitovat urakkasopimukset. Hän ei pääse omassa kaupassan tekemään korjuusta tarjousta, eikä ole tarpeenkaan, koska voi tehdä korjuun itse yhtiön estämättä.
Urakoitsijat kilpailevat yhtiötä vastaan, se on eri asia, sillä kilpailua urakoitsijan ja metsänomistajan välillä ei ole, joka voisi olla myös urakoitsijan etu.
Miksi minun pitäisi kilpailla rattorillani metsäkonetta vastaan, kyllä sen tietää miten siinä käy. Ja maastossa ero on niin suuri, että puut jää hekematta muutaman viemäriojan takaa, jonne metsäkone pääsee helposti.
Jos pystykauppa on tässä se varsinainen ongelma, miksi perinteinen hankintakauppa ei käy vaihtoehdoksi? Siinähän myyjä saa tarjota puuta ja saa maksaa korjuun. Jovain, ilmeisesti haluaisit pystykaupan hinnat ja edut tekemättä työtä, johon kuuluu korjuun kilpailutus ja korjuun järjestäminen eli työnjohto.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.