Luvuilla ei sinällään ole merkitystä, vaan logiikalla. Eihän ne alvit, vähennykset ym lisää sitä tuloa mitenkään.
Vain silloin logiikkasi toimii, kun tilaat korjuun eri toimijalta kuin ostaja JA ostohinnan ja korjuuhinnan erotus on suurempi kuin pystykauppa.
Kahdenvälisissä (ostaja ja myyjä; ostaja=korjaaja) sopimuksissa luvut voi olla mitä vaan ja lopputulos sama. Pystykauppa 60 e/m3, tienvarsikauppa 62 e/m3 ja korjuu 2 e/m3 tai 600 e/m3 ja korjuu 540 e/m3 ajaa kaikki samaan lopputulokseen. Jälkimmäisessä tapauksessa toki vähennettäviä kuluja, alveja ja kassavirtaa tulee enemmän mutta verotettava nettotulo on aina sama…
Väitöskirjan ei tarvitse välttämättä olla totta. Sen täytyy vain täyttää tietyt muotoseikat ja käsitellä aihettaan riittävän kattavasti. Vaaran väitöskirjan hyväksyjä ei todennäköisesti ole ymmärtänyt tai huomannut ko. alv-virhettä.
Olen sen verran tutustunut LV:n selvityksiin, että siellä puhutaan korjuun kustannuksista maksetuista alveista ja kysymys on aivan eri asiasta kuin puualveista. Mielestäni virhettä ei ole tapahtunut, täällä se huomataan, vaikka virhettä ei ole tapahtunut.
Väitän mutta kun en tiedä, Jovain, jos väität pitäisi kait väitteen tueksi olla muutakin kuin mutua? Isoteen esimerkki on kaikessa karussa yksinkertaisuudessaan juuri kuten asia on! Mitä ihmeen iloa saat tämän selkeän asian oikeellisuuden kumoamisyrityksistä? Kaiken huipuksi haukut muita metsänomistajia tietämättömiksi vaikka itse sitä selkeästi olet! Ei minulla eikä varman monella muullakaan asiat perinteisellä pysty/tahi hankintakaupalla tekevillä ole verottajan kanssa yhtään sen enempää ongelmia.
Oletan Jovainin toiminnan olevan niin pienimuotoista että harvoin läpäisee verottajan syynäysrajan. Jos sillä ei ole juurikaan mitään merkitystä verottajalle eikä juuri metsänomistajallekkaan tuskin verottajan resurssit tuollaiseen tuhrautuu kovin usein. Tiedänhän minäkin tälläkin paikkakunnalla eräitä jotka juoksevat muutaman lappusen ja muutaman klapikuorman bisneksellä ympäri kylää ja vähän naapurikunnankin puolella. Tärkeä asia mo:lle ei välttämättä kiinnosta verottajaa jos summissa ei mikään kiinnosta. Pienimuotoinen askartelutalous on vain sitä juuri ihtiään.
Tuosta verottajan toiminnasta sen verran, että heillä on käynyt sama kuin niin monessa muussakin paikassa, eli kun organisaatioita on uudistettu ja otettu käyttöön uusia tietojärjestelmiä, ja päälle ovat tulleet vielä useat säästöohjelmatkin, niin vanhat tiedot ovat jääneet siirtämättä uuteen järjestelmään, ja osa tiedoista on kadonnut lopullisesti. Tämä paljastui meillä, kun verottaja ei löytänyt itseltään tiettyjä 90-luvun tietoja. Onneksi ne sentään löytyivät itseltä. Kirjanpitovelvollisilla tällaiset erityisen tärkeät tiedot yleensä arkistoidaan ja säilytetään, mutta monelta muulta se voi jäädä tekemättä. Keskusteltuani muutaman kirjanpitoa ja perintöasioita hoitavien ammattilaisten kanssa, sain kuulla, ettei tapaukseni ollut mitenkään harvinainen nykyään.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.