Viime aikoina on paljon markkinoitu metsään erilaisia ATK ohjelmia. Tablettien toimivuus näiden ohjelmien pyörittämiseen on jäänyt kyllä epäselväksi. Kysynkin kummilla tableteilla iphoneilla vai Samsunneilla metsä ohjelmat toimivat sujuvammin ?
Näinhän se on. Jos oman metsän hoidosta on kysymys, niin tabletit ja kännykät ovat kyllä kätevä apu, mutta ne eivät istuta yhtään tainta eivätkä raivaa yhtään hehtaaria.
Kaikkein tärkeintä näiden sähköisten välineiden käytössä on, että metsän lähtötiedot ovat aina päivitetty oikeiksi.
Hyvin kasvavassa metsässä muutama vuosi saattaa muuttaa tilanteen aivan toiseksi.
Väärien lähtötietojen koneella pyörittely on vain ajanhukkaa ja saattaa tulla muutenkin kalliiksi.
Laurihääri korostaa ajan tasalla olevaa metsäsuunnitelmaa. Minusta on kätevää kun se on maastossa mukana koneella ja sitä saa itse myös päivitettyä. Kuviokohtaisesti. Lisäksi näen rajat GPS-ohjattuna sekä kuvioista että tilanrajat. Mielestäni tällaiset purkaukset kertovat vain nega-asenteellisesta perusmetsäntallaajasta jolle pottiputkea teknisempi on jo kauhistus.
Perusmetsäntallaajapa hyvinkin. Mutta tuskin pahimman luokan negapetteri kuitenkaan, vaikka minulla ei olekaan metsäkäytössä kuin tavallinen PC ja se Sony Xperian vedenpitävä huipputabletti kaikilla mausteilla. Muun muassa.
Tähän metsähommaan hurahdin jo nuorena. Ostin ensimmäisen metsäpalstani vuonna 1969 ja kun eka-aukon hoitotyöt jäivät tekemättä sain piirimetsänhoitajalta kipakan kirjeen: Jos ette saa itse tehtyä, niin antakaa jonkun muun tehdä. Se tehosi.
Vuonna 1990 valittiin minun tilani Vuoden Metsätilaksi ja muutama vuosi myöhemmin sain Metsäkeskukselta kunniakirjan hyvästä metsän hoidosta ja käytöstä. Välillä kävi kyllä niin, että henki oli altis, mutta liha heikko. Vanhoja syntejä riittää yhä harmiksi asti.
Leipätyönä palvelin mammonaa, viimeiset 20 vuotta toimitusjohtajana.
Eläkkeelle jäätyäni sai metsäinnostus taas puhtia. Pistin korkin kiinni, pudotin painoa 25 kg, valmistuin aikuisoppilaana metsuriksi ja aloin taas piipettää. Päätoimista risusavottaa tämä minun elämäni nykyisin on.
Kun ennen istuin työkaverin pöydän ääressä ja kyselin mitä pitäs olla, että saisit hommas onnistummaan, niin nyt istun kannon nokassa ja kysyn: mitä pitäs olla, että kasvasit.
Omin käsin olen kylvänyt apulantaa yli 10.000 kg, raivannut kaikki metsänpohjat ja kunnostellut taimikot niin, ettei niissä hoitorästejä ole. Kaikki ojat ovat auki ja 50 ha rämeitä tuhkalannoitettu. Kyllä ne kasvaa.
Mutta hieskoivu ei edelleenkään ole minun maillani se kasvatettava puu. Siitä puolesta saavat nämä syntymäviisaat jesset pitää huolta.
Vähän aihe taas karkailee mutta kun laurihääri ansiokkaan listansa lopuksi mainitsee tuon hieskoivun niin pitää senverran omaa ”syntymäviisauttaan” tarkentaa että en aivan päälajina kuitenkaan kasvattele vaan täydennyksenä aina kun paikkaa on. Ja kuten mainitsin tuntuu ”klapi-innokkaat” naapuripalstalaisetkin niitä himoitsevan. Eikä niitä yleensä tarvi kasvatella vaan ne ovat ikäänkuin luonnonlahja meille puuntuottajille jotka arvostamme lehtipuuta.
Vaikea vastata kun riippuu jatkojalostuksen suhdanteesta. Klapimiehet saa varmaan hieksellä tiliä ja minä taas h-haavalla. Syystä että myös jatkomarkkina kunnossa. Tähän ei ehkä voi antaa koko maata kattavaa koska jossain päin ei edes haavalle ole markkinoita eli ostajaa. Hieskin kasvaa lujaa haavan kirittämänä joten kasvullisesti ensimmäiset parikymmentä vuotta mennään esim. sekana lujaa. Kunhan hieskin pidetään kasvuasennossa.
Hieskoivikolla on harvemmin uudistamiskuluja, eikä hirviaitojakaan taida tarvita, joten sitä kautta hieskoivu näyttäisi kokonaistaloudellisesti ylivoimaiselta.
Ainakin Riistakeskuksen suhteen. En ole väittänytkään mutta kun tuo Metsäkeskuksen pyyntö edelleen on ihan lainkin mukaan uudistus.
Varmasti enemmänkin hyödyntäisin luontaista puustoa uudistuksilla. Mutta nopean vakiintuneen metsän takaa kyllä h-haapa. Kunhan istuttaa ja se on siinä. Toisilla sen toteamiseen saattaa vierähtää puolen vuosikymmentäkin. Tiedän nytkin naapurustossa pellonmetsityksen josta ei varmasti näy kuusen nirkkoakaan vielä moneen vuoteen. Jos koskaan.
Jesselle on näköjään sattunut huonoja naapureita, kun eivät osaa metsiään hoitaa.
Minulla on taasen napureina tai ainakin lähistöllä metsäyhtiöiden, metsähallituksen, yhteismetsien ja muiden suurten metsänomistajien maita, ja kyllä he ovat ihan kelvollisesti osanneet metsiään hoitaa.
Käyttävät metsänhoidossaan kaikkein uusimpia menetelmiäkin, joten olen voinut malliakin katsoa, jos on ollut siihen tarvetta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.